Johtajuus nousi viikon keskusteluaiheeksi sosiaalisessa mediassa Suomen jääkiekkojoukkueen MM-kullan myötä. Mestaruushuumassa kannattaa muistaa, että jokainen joukkue ja jokainen tiimi on erilainen. Ei siis ole olemassa vain yhtä johtajuutta tai johtajuusmetodia, joka on sellaisenaan siirrettävissä toiselle joukkueelle tai toiseen toimintaympäristöön.

Kun tuloksena on maailmanmestaruus, on ilmiselvää, että valmennusportaassa tehtiin asioita johtajuuden näkökulmasta oikein. Valmentajan opit toimivat tässä tilanteessa ja tämän joukkueen kanssa.

Vuoden päästä joukkue koostuu todennäköisesti erilaisista persoonista ja saattaa vaatia samaltakin valmennustiimiltä hyvin erilaista johtajuutta. Siinä vaiheessa kun valmentajapersoona vaihtuu, muutos johtajuudessa on todennäköisesti vieläkin suurempi.

Erilainen valmentaja ja erilainen joukkue saattavat käytännössä tarvita hyvin erilaista keinovalikoimaa menestyäkseen. Tietysti yhteisiäkin tekijöitä aina löytyy, muun muassa luottamus, tavoitteellisuus ja yhteisöllisyys. Ilman niitä mikään tiimi ei toimi.

Mielestäni on aina hyvä benchmarkata menestyjiä – kaikilla aloilla. He tekevät jotain oikein, joten heidän toimintatapoihinsa kannattaa tutustua. Tutustumisen jälkeen on hyvä rauhassa miettiä, mitkä toimintatavoista ovat siirrettävissä toiseen tiimiin ja toiseen ympäristöön, vaikka sitten yritysmaailmaan tai kouluun. Niitä saattaa olla myös hyödyllistä hieman muokata matkan varrella.

Jos itse olet johtajaroolissa, muista miettiä myös, mitkä onnistuneista toimintatavoista sopivat juuri sinun persoonallesi. Jos parastat vain koko johtajuuden työkalupakin joltain muulta ja alat odottaa pikaista menestystä, sitä ei taatusti tule.

Ihmisryhmien toiminta ja sosiaaliset suhteet ryhmässä ovat monimutkaisia. Sorruin joskus opettajana siihen, että yritin kopioida erityisen onnistuneen opintojaksototeutuksen identtisenä seuraavalle vuosikurssille. Eihän se toiminut alkuunkaan.

Yritin myös kopioida omaan toimintaani hyviä valmennusmetodeja kollegoilta. Jos metodi ei istunutkaan omaan persoonaani, kokeilu jäi nopeasti yhteen kertaan. Tätä olisi ehkä kannattanut pohtia jo etukäteen. Kokeilukulttuuri on kuitenkin tervettä ja virheistä oppii. Asiakeskeisenä ja keskustelevana tylsimyksenä en enää jatkossa kopioinut eläväisten työkaverieni ihan kaikkia metkuja.

Sen sijaan valmennuksen tiettyjen mallien siirto urheilusta yrityselämään, ehkä päinvastoinkin, on mielestäni erityisen tervetullutta. Siitä pitäisi puhua mielestäni enemmänkin – ja muulloinkin kuin mestaruusjuhlien yhteydessä.

Siirtoja kannattaa mielestäni miettiä myös kolmiossa koulutus – yrityselämä – urheilu hieman laajemminkin. Tästä kolmiosta löytyy yhtäläisiä asioita enemmän kuin helposti kuvittelemmekaan.

Kannattaa pysähtyä miettimään niitä.

Olen kirjoittanut tätä teemaa sivuten aiemminkin. Opettajuus, ohjaus, valmennus, johtaminen – onko nimellä väliä?.

Kuva: Heli Antila.