Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, että osaaminen vaikuttaa moniin asioihin ihmisen elämässä?
Tarvitaan rahaa asumiseen ja ruokaan. Rahaa tulee työnteosta. Työtä voi tehdä haluamallaan mallilla
palkansaajana tai yrittäjänä. Pystyäkseen täysipainoiseen työntekoon on kuitenkin hankittava ensin
osaamista.


Meillä Suomessa asiat ovat moniin muihin maihin verrattuna hyvin. Ilmainen peruskoulu ilmaisine
ruokineen tarjoaa teoriassa tasa-arvoisen mahdollisuuden kaikille. Oppivelvollisuuden laajentaminen 18-
vuotiaaksi mahdollistaa ilmaisen tien tutkintoon. Nämä molemmat ovat mahtavia yhteiskunnan tarjoamia
etuja, jotka ehdottomasti kannattaa hyödyntää.


Kaikki eivät kuitenkaan niin tee. Koulupudokkuus, erilaiset ongelmat, arvoristiriidat ja tuen puute saattavat
keskeyttää opintien monestakin eri syystä. Ilmainen tutkinto jää saavuttamatta, koska voimat loppuvat
kesken, tutkintoa ei osata arvostaa, koulumaailma ei tunnu omalta paikalta tai muut asiat tuntuvat siinä
elämänvaiheessa merkityksellisemmiltä.


Vastuu syrjäytymisestä ja kouluttamattomuudesta sysätään helposti yhteiskunnalle.


Peli ei ole menetetty, vaikka koulu jäisi nuorena kesken. Koulun penkille voi ja kannattaa palata
myöhemmin. Yhä useampi suorittaa nykyisin monia tutkintoja, joten omalla luokalla on todennäköisesti
paljon muitakin aikuisia. Työllistymiseen saattaa riittää myös vain tiettyjen osaamisten suorittaminen, koko
tutkintoa ei ole aina välttämätöntä tehdä.


Lisäksi kouluttautuja saattaa olla oppinut joitain tutkinnonosia jo ennen opiskelujaan. Osaamisen
tunnistaminen mahdollistaa sen, ettei jo tuttuja asioita tarvitse opiskella uudelleen. Monesti se voi silti olla
järkevää, sillä maailma ympärillä muuttuu vinhaa vauhtia – lisäopin myötä tuttuihinkin asioihin voi löytää
uusia näkökulmia. Tämä avartaa ajattelua uusille mahdollisuuksille.


Osaaminen on yksi merkittävimmistä asioista, johon elämässä kannattaa satsata. Mitä enemmän – ja mitä
laajempaa osaamista työntekijältä löytyy, sitä helpompaa hänen on löytää oma paikkansa työelämästä.
Valitettavasti tämäkään ei aina kaikkien osalta silti toteudu. Myös työelämäosaaminen ja sosiaaliset taidot
ovat sellaisia osaamisia, joita tulee kehittää pärjätäkseen yhdessä muiden kanssa. Tie työelämään saattaa
vaatia myös kykyä markkinoida itseään. Eihän kukaan tiedä kuinka osaava ja hyvä työntekijä voisit olla, jos et mene kertomaan sitä hänelle.

Saako aikuiskoulutus maksaa?

Koulutusta kuvataan usein epätasa-arvoiseksi, vaikka Suomessa voi kouluttautua käytännössä tohtoriksi asti lähes ilmaiseksi. Yksi epätasa-arvon luoja on opiskelijoiden erilainen tausta. Osalle kouluympäristö, sen tavat ja kielenkäyttö ovat tuttua jo alkumetreiltä asti ja he sopeutuvat hyvin yhteisöön.


Toisilla kotiympäristö on hyvin erilainen. Siellä tavat ja arvomaailma voivat erota koulun vastaavista
hyvinkin paljon – ja tahattomia yhteentörmäyksiä tulee jo alkumetreillä. Erilainen käytös ja erilaiset
puhetavat voivat nostaa pienen koululaisen ikävällä tavalla silmätikuksi. Jos ainoa palaute sinällään
kiinnostavasta koulunkäynnistä on vain toruja ja negatiivisia Wilma-viestejä kotona sallituista asioista, syö
tämä hiljalleen motivaatiota koko kouluinstituutiota kohtaan. Lapsen on vaikea ymmärtää sitä, miksi
koulussa paheksutaan asioita, jotka ovat kotona sallittuja.

Osa opiskelijoista on teoreetikoita, toisille maistuu paremmin käytännön työ. Ja juuri näin sen pitää
mennäkin, sillä molempia osaajia tarvitaan.

Koulutuksen ilmaisuus on kääntynyt ikävällä tavalla päälaelleen myös tasa-arvon näkökulmasta. Julkisessa
keskustelussa on kyllä sallittua, että ihmiset käyttävät omaa rahaansa matkusteluun, hyvinvointiin ja
huvitteluun. Mutta oman osaamisen kehittämisen pitäisi lähtökohtaisesti olla aina maksutonta.


Avoin korkeakoulu on tuonut maksuttomia opintoja tarjolle. Harvoin sanotaan kuitenkaan ääneen, että
maksullisuudesta huolimatta avoimen polku on halpa sijoitus omaan tulevaisuuteen. Se on monelle myös
mukava harrastus ja miellyttävä tapa täyttää omaa vapaa-aikaa.


Mietitään esimerkiksi polkuopintoja, joiden suorittamisen myötä tie korkeakouluun on lähes varma ilman
valmennuskursseja ja pääsykokeita. Puhutaan yhdestä vuodesta ja muutamasta kympistä kuukautta kohti.
Mielestäni se ei luo kohtuuttomasti epätasa-arvoa, kun vielä huomioidaan, että opintojen ohessa on
mahdollista olla myös töissä ja osa opinnoista on tehtävissä etänä ilman siirtymiä.

Yhtälöhän on jopa edullisempi kuin opintotuella opiskelu.

Kenen on vastuu opiskelusta?

Aikuisopiskelu, osaamisten hankkiminen aikuisiällä, on aina vapaaehtoinen ratkaisu. Vastuuta ei voi
vierittää yhteiskunnalle tai työnantajalle. Toki molempien tuki on tarpeen. Opiskelu onnistuu kuitenkin
ainoastaan silloin, kun opiskeleva henkilö itse on motivoitunut ja haluaa oikeasti kehittää itseään.


Aikuisiällä opiskeleminen on usein tilapäistä luopumista jostain muuta, harrastuksista, ystävien
tapaamisesta, matkustelusta. Aika on rajallista ja opiskelu vie aikaa. Se ei myöskään ole aina helppoa ja
mukavaa. Muutama vuosi on kuitenkin lyhyt aika ihmisen elämässä ja vaikeina hetkinä kannattaakin siirtää
ajatukset tulevaisuuteen. Usein on järkevää tehdä vastenmielisimmätkin tehtävät hampaat irvessä, sillä
suoritettu tutkinto voi avata monia uusia ovia.

Työnantajan näkökulmasta osaavat työntekijät ovat yrityksen tärkein kilpailukeino. Markkinoilla menestyy
pitkällä tähtäimellä osaavin organisaatio, yritys joka kehittyy yhdessä ympäröivän maailman kanssa. Siksi
työntekijöiden osaaminen ja osaamisen kehittyminen ei ole myöskään työnantajan näkökulmasta aivan
yhdentekevä ratkaisu. Hälytyskellojen pitäisi soida viimeistään siinä vaiheessa, kun joku työntekijöistä ei ole kouluttautunut millään tavoin kymmeneen vuoteen. Saattaa olla, että kilpailijoilla ei näy pitkiä
opiskelutaukoja ole ollut.


Osaamisen kehittämisen tulisi osa asia, josta puhutaan vuosittain kehityskeskustelussa.


Työssä olevan työntekijän lisäkoulutus räätälöidään usein tapahtuvaksi työn ohessa. Oli kyseessä sitten
tutkinto, tutkinnonosa tai täydennyskoulutus, oppimistehtävät voidaan useissa tapauksissa rakentaa niin,
että ne tukevat yrityksen tavoitteita.


Tämä pätee niin toisen asteen kuin korkeakoulunkin tutkintoihin ja tarkoittaa käytännössä sitä, ettei
tutkinto-opiskelunkaan takia tarvitse välttämättä olla pois töistä tai vaihtaa paikkakuntaa opiskeluajaksi.
Oppimistehtävät voivat olla jopa yrityksen kehitystoimia, joita oppija tekee omalla työajallaan. Näin yhden
työntekijän opiskelu laajentaa uuden oppimisen samalla koko työyhteisöön.


Voidaan puhua oppivasta organisaatiosta.