Tieteellisen esseen tai oppimistehtävän tekeminen ei varmasti ole kenellekään ensimmäisellä kerralla mikään helppo asia. Harmaita hiuksia ja jopa pelonsekaista tunnetta saattavat aiheuttaa viitemerkinnät ja niiden oikeellisuus. Osa pohtii jopa viittausten merkitystä, kun olisi mukavampi kirjoittaa vain omaa tekstiä peruskoulun koevastauksen tapaan.

Tästä lähestymiskulmasta voidaan karkeasti erottaa kaksi asiaa, jotka täytyy löytyä jokaisesta tieteellisestä tekstistä. Siellä täytyy olla hyödynnettynä viittauksia lähdeaineistoon, mutta myös perusteltua omaa pohdintaa, joka kuljettaa itse tekstiä eteenpäin.

Viite omin sanoin

Aloittelevalle esseekirjoittajalla on usein vaikeaa kertoa viitteestä lainattu ajatus omin sanoin. Lukiessa lähdekirjaa asia saattaa tuntua viisaalta ja vaikeaselkoiselta. Jo ajatuksen pelkkä ymmärtäminen saattaa monissa tapauksissa olla haasteellista. Tällöin ajatukset siirtyvät liian alkuperäisessä muodossa oppimistehtävään ja plagiointitarkistusta tekevä ohjelma älähtää.

Olen yrittänyt vinkata, että kirjoittaessa lähdekirja kannattaa hetkeksi kääntää ylösalaisin ja kirjoittaa asia muistin pohjalta. Silloin ajatus on jo jossain määrin prosessoitu kirjoittajan omassa päässä.

Ei referoiden

Toinen aloittelevan tieteellisen kirjoittajan kompastuskivi saattaa olla se, että hän erehtyy oppimistehtävässään referoimaan lähdeteosta. Kirjallinen essee ei ole kirjareferaatti. Kirjoittaja määrittelee aiheen tarkan rajauksen ja nostaa esille mielestään olennaisimmat asiat. Niille haetaan tukea lähdeteoksesta. Lähteestä ei siis nosteta työhön kaikkea mahdollista, ei edes kaikkea tärkeää ja olennaista. Kiinnostavia ovat kyseiseen aiheeseen ja tehtyyn rajaukseen sopivat nostot.

Lähdeteosta käytetään kuin tietokirjaa. Tärkeintä on silmäillä huolella sisällysluettelo ja miettiä, minkä otsikoiden alta haluttua tietoa ensisijaisesti löytyy. Läheskään aina ei ole tarkoituksenmukaista edes lukea koko kirjaa. Sieltä vain etsitään aiheen kannalta merkityksellistä tietoa. Lukemisestakaan ei yleensä tietenkään ole haittaa.

Mikäli luet koko kirjan, kannattaa merkitykselliset sivut merkitä jo lukuvaiheessa, sillä hyvä viittauskäytäntö edellyttää useimmiten sivunumeroita. Viittausohjeet vaikuttavat usein tuskallisen yksityiskohtaisilta ja tarkoilta. Suurpiirteiselle ihmiselle niiden omaksuminen voi tuntua haasteelliselta. Ne ovat asia, jossa pilkun ja pisteen paikalla on oikeasti merkitystä.

Ohjeita kannattaa ehdottomasti pyrkiä noudattamaan mahdollisimman hyvin heti alusta alkaen. Pienet väärinymmärrykset ja kompastelut eivät alkuvaiheessa ole verrattavissa maailmanloppuun. Jos päätät olla noudattamatta ohjeita, jää akateeminen urasi varsin lyhyeksi. Opintojen edetessä on entistä tärkeämpää hallita oikeanlainen viittauskäytäntö.

Sitä ei ole tehty opiskelijan kiusaksi, vaan siksi, että tekstin lukija pääsee alkuperäislähteiden äärelle niin halutessaan.

Kuva: Heli Antila.