Sosiaalisen median eri kanavissa ja monissa ammatillisissa verkkoympäristöissä on jo pitkään ollut käytössä ”tykkää”-nappi. Blogini päivitykset menevät yleensä automaattisesti Twitteriin, LinkedIniin ja Facebookiin.

Aina en tekstejäni jaa ja testailenkin näin lukijamäärien suhdetta jakamisaktiivisuuteen. Teksti voi jäädä jakamatta myös siitä syystä, että en koe sen sopivan tietyn verkoston seuraajilleni.

Automaattijaon myötä lukijalla on siis mahdollisuus tykätä ja kommentoida tekstiä joko blogissa ja/tai kanavassa, johon teksti jaettiin. Moni henkilöni saattaa olla myös seuraajani useammassa kanavassa, jolloin teksti tulee hänelle tietenkin useita reittejä pitkin.

Tykkäyskynnys on kokemukseni mukaan kaikkein matalin Twitterissä ja Facebookissa. Usein jo jopa niin matala, että tykkäyksiä saattaa nopeasti tulla useampikin, mutta blogin kävijätietojen mukaan yksikään tykkääjistä ei käynyt todellisuudessa lukemassa tekstiä. Sen sijaan LinkedInin tykkääjät yleensä lukevat myös tekstin ja usein myös kommentoivat sitä.

Milloin sinä tykkäät?

Myönnän sortuneeni itsekin nopeaan tykkäämiseen. Kun huomaan jaetun tekstin, joka käsittelee otsikon mukaan kiinnostavaa aihealuetta, saatan tykätä ja ajatella lukevani sen paremmalla ajalla. Ja sitten en muistakaan.

Viime aikoina olen muuttanut tapojani. Törmäsin kerran tilanteseen, jossa en allekirjoittanutkaan tekstin sisältöä kiinnostavasta otsikosta huolimatta. Olin jopa lähes päinvastaista mieltä. Silloin poistin jo laittaneeni peukalon. Ja otin opikseni. Tuon tapauksen jälkeen olen aina lukenut tekstit ennen ja tykännyt vasta sitten, jos siihen on ollut aihetta.

Sympatiatykkäys

Käytätkö sympatiatykkäyksiä? Erityisesti LinkedInissä saatan tykkäillä ihmisten työnhakuilmoituksista hyvin matalalla kynnyksellä. Tiedän tykkäykseni edesauttavan viestin näkyvyyttä. Vielä enemmän auttaisin henkilöä myös kommentoimalla. Tuntuu kuitenkin hieman epäeettiseltä olla kovin aktiivisesti edesauttamassa sellaisen henkilön työnhakua, jonka kanssa ei itse ole ollut aktiivisesti yhteistyössä. Mitä tuolloin kommentoisin? Läheisiä entisiä ja nykyisiä yhteistyökumppaneitani autan sen sijaan mielelläni – toki viestin sisällöstä riippuen.

Itsekin ilahdun sympatiatykkäyksistä – ja kaikista muistakin tykkäyksistä. Kirjoitan paljon ja ilahdun suuresti siitä, että tekstejäni myös luetaan. Vielä enemmän toivoisin kommentteja ja keskusteluja. Toisaalta tietenkin siksi, että ne edesauttaisivat ajatusteni näkymistä yhä laajemmalle uudelle lukijakunnalle. Kommentit olisivat toivottuja myös siitä syystä, että ajankohtaisista aiheista päästäisiin keskustelemaan. Itse esitän oman näkökantani, joka ei ole automaattisesti ainoa oikea. Olisi mielenkiintoista kuulla myös muunlaisia näkemyksiä samasta aiheesta.

Jos siis olet jaksanut lukea tähän asti, niin kirjoitathan kommentin. Kerro edes se, minkä kanavan kautta tekstini löysit.

Tykkäyksistä toimintaan

Toisaalta vaikka tykkäykset ja kommentit ilahduttavatkin, ei niistä tule leipää ruokapöytään. Millaisessa tilanteessa päädyt tykkäyksen lisäksi myös toimimaan?

Käytän edelleen esimerkkinä omaa blogiani. Jos onnistuin kirjoittamaan kiinnostavasta teemasta, oletko ajatellut, että voisit ihan hyvin myös kysäistä minua puhumaan siitä webinaariisi tai seminaariisi? Budjetin ja aikataulun sopivuudesta tai sopimattomuudesta kuulet vasta kysyessäsi. Jos pidät kirjoitustyylistäni, haluaisitko minun toimivan haamukirjoittajana omassakin yritysblogissasi? Kannattaisi ehkä kysyä. Tai haluaisitko kertajulkaisuoikeudet johonkin käyttämääni blogikuvaan? Siihenkin voisin innostua.

Kysyminen on lopulta pieni vaiva. Ja vaikkei yhteistyötä sillä kertaa syntyisikään, olisi se osoitus syvemmän tason tykkäämisestä, peukalosta jolla on oikeasti merkitystä.

Aihekuva vaahteranlehti.
Kuva: Heli Antila.