Minusta on kiinnostavaa seurata blogini lukijoiden suosikkitekstejä, lukijamäärien kehitystä, hakusanoja ja polkuja, joiden perusteella tekstien äärelle on löydetty. Nostan viime vuoden eri kuukausien suosikkitekstit uudelleen esille tähän päivitykseen. Jos joku kuukauden suosikiksi päätynyt tarina on siis lukematta, niin käyhän silmäilemässä. Suosion perusteena ovat vain kyseisen tekstin lukijamäärät. Tässä tilastoinnissa en siis huomioi esimerkiksi kommentteja ja jakoja.
Kun kirjoittaa monenlaisista aiheista, nousee listallekin hyvin erilaisia aiheita. Näissä teksteissä seikkaillaan muun muassa maaseudulla, kirjamaailmassa ja koulutuksen parissa. Ehkä osasit odottaakin jotain tällaista?
Tammikuu 2020:
Aluekehityksellä on nyt suurempi kysyntä kuin koskaan
”Uskon nimittäin koulutusmahdollisuuksien lisääntymisen mahdollistavan myös uudenlaisen kehittymisaallon maaseutukunnissa.”
Itselleni tuttu teema. Kirjoitan maaseutualueiden koulutusmahdollisuuksista ja niiden yhteydestä alueiden kehittymiseen. Tekstini lopuksi kehotan lukijoita lähtemään maaseudulle. Tammikuussa tätä kirjoittaessani en tietenkään tiennyt, että moni tulee sattuneesta syystä noudattamaan vinkkiäni. Toivottavasti kävitte maaseudulla jossain vaiheessa vuoden mittaan. Ja kyllä tänne vieläkin saa tulla…
”Matka kaupungista maalle on pidempi kuin maalta kaupunkiin. Mutta joskus kannattaisi ehkä lähteä maaseudun suuntaankin – puhtaan luonnon pariin…”
Helmikuu 2020:
Lähiopetuksesta ja opettajan työstä
Tässä pohdin opettajan muuttunutta työnkuvaa ja kerron olevani hivenen ahdistunut seuraamaan opetuksesta käytävää keskustelua, jossa asiantuntijarooli otetaan tuntematta opettajan työn pirstaloitunutta nykykuvaa. Perään myös muutoksia totuttuihin toimintatapoihin.
”Eli sen sijaan, että opettaja työskentelisi yhdessä projektissa isolla tuntimäärällä, hän toimiikin viidessä projektissa pienellä tuntimäärällä. Näin hän ehtii tunneillaan käytännössä perehtyä vain projektin tavoitteisiin ja annettu tuntimäärä on jo täyttynyt.”
Maaliskuu 2020:
Taitokortteli ja ihanat putiikit
Niin. Surullisenkuuluisa ampumahiihtoretkeni Joensuuhun maaliskuussa. Twitterissä sain Joensuun kaupungin matkailulta ennakkoon vinkkejä käyntikohteista. Sieltä bongasin Taitokorttelin.
Ja tässä vaiheessa vuotta voinen paljastaa senkin, että pienen metsäretken ansiosta pääsin myös ampumahiihtostadionin ulkopuolelta lähimaastosta näkemään miesten pikakisan.
Käynti Itä-Suomessa on minulle karjalaiset sukujuuret omaavana aina hieno kokemus. Nytkään en kaipaa ulkomaille, mutta ikävöin Karjalaan.
”Ja aikaa kannattaa varata ihan karjalaisen vieraanvaraisuudenkin vuoksi, sillä jokaisessa putiikissa jää helposti haastelemaan myyjien kanssa.”
Huhtikuu 2020:
Tekstissä avaan ajatuksiani siitä, millaisilla pienilläkin asioilla saattaa olla korkeakoulujen ja muiden oppilaitosten pääsykokeissa merkitystä. Juttu on hyvin subjektiivinen ja pohjautuu omiin kokemuksiini.
”Jos vedät roolia, he huomaavat sen kyllä. Teennäisyys herättää aina epäilyjä ja vähentää uskottavuuttasi.”
”Kukaan ei halua opiskelijaksi potentiaalista alanvaihtajaa, joka saattaa keskeyttää opintonsa heti kiinnostavamman uramahdollisuuden löytäessään.”
”Ei kannata siis sanoa, ettei aio panostaa ruotsiin, opetella tietoteknisiä ratkaisuja tai inhoaa kirjallisuuden lukemista.”
Toukokuu 2020:
Esiintyminen pelottaa monia, mutta yleisö ei sitä huomaa
Jaoin ajatuksia yhdestä hyvin yleisestä, mutta melko vaietusta asiasta, esiintymisjännityksestä. Tekstini on lohdullinen ja rohkaiseva. Hyvien kävijälukujen jälkeen olen pohtinut, että voisin hnekilökohtaisten konsultointien lisäksi tarjota ensi vuonna myös esiintymisjännityksen verkkokurssia. Kiinnostaisiko sellainen sinua?
”Esiintymisessä armollista on se, että kuulijat eivät tiedä puhujan suunnitelmaa. He eivät tiedä mitä pitäisi tapahtua ja millaisella aikajaksotuksella. Puhuja voi muuttaa suunnitelmiaan vapaasti ilman, että kukaan yleisössä huomaa mitään.”
Kesäkuu 2020:
Tavoitteena luova, monialainen ja osaava oppilas – ja opettaja
Kesäkuun suosikiksi nousi kirja-arvio Tiina Korhosen ja Kaiju Kankaan toimittamasta kirjasta Keksimisen pedagogiikka. Voi miten toivoisinkaan jokaisen opettajan tarttuvan tähän kirjaan. Kirja edustaa hyvin paljon samoja arvoja, joita itsekin olen pyrkinyt pitämään yllä opettajan ja kouluttajan roolissa: kokeile epäonnistumisen uhallakin ja uudistu rohkeasti ja ennakkoluulottomasti.
”Kirja haastaa kannustavalla tavalla kaikki opettajat ajattelemaan ja toimimaan uusilla tavoilla, jotta ”luovan osallistumisen kuilu” ja ”innovaatioepätasa-arvo” voitaisiin selättää. Myös opettajat oppivat prosesseja ohjatessaan ja tiimiopettajuus mahdollistaakin entistä yhteisöllisemmän opettajaroolin.”
Heinäkuu 2020:
Innostavaa esimiestä etsimässä
Kyseessä on vahvasti kokemuksellinen teksti, jossa pohdin johtujuutta ja esimiestyötä itsereflektion kautta. Nostan esille itselleni merkityksellisiä yksityiskohtia. Koska teksti on noussut heinäkuun lukusuosikiksi, toivon ajatuksistani olleen apua muillekin.
”Välillä mietin, osasinko tuoda keskeneräisiä asioita riittävän hyvin yhteiselle työpöydälle vai sorruinko päätöksenteossa liikaa tahattomaan diktatuuriin.”
”On todella epämiellyttävää jakaa työtunteja tilanteessa, jossa rahaa on käytössä vain rajallisesti – ja samalla kiusallisen hyvin tietää, ettei kyseistä työtä voi nopeinkaan työntekijä tehdä hyvällä laadulla annetussa ajassa.”
Elokuu 2020:
Imaiseeko koulutus maalta vapaaehtoisesti vai pakon edessä?
Ja taas yritetään tehdä maaseudun koulutus- ja kehittymistarpeita näkyviksi. Viittaan Reetta Rädyn kolumniin, jossa hän kirjoittaa maaseudun määrittyvän usein kaupunkilaisnäkökulmasta käsin.
”Ja miten huonosti maalla asuviin liittyvä syrjintä kaupunkiseuduilla usein ymmärretäänkään.”
”Periaatteessa kaikki on mahdollista, koska pieni kunta on kuin yhteiskunta pienoiskoossa.”
”Koin siis aina olevani pääkampuksella eräänlainen turisti, vaikka verkostoiduinkin vuosien mittaan niin monien työkavereitteni kanssa, että harvinaisesta seurastani lounashuoneessa lähes kinasteltiin.”
Syyskuu 2020:
Tässä pohdin ihmisten käyttäytymistä sosiaalisen median kanavissa sekä tykkäyskynnyksen mataluutta. Peräänkuulutan tykkäysten lisäksi myös toimintaa ja keskusteluja.
”Käytätkö sympatiatykkäyksiä? Erityisesti LinkedInissä saatan tykkäillä ihmisten työnhakuilmoituksista hyvin matalalla kynnyksellä. Tiedän tykkäykseni edesauttavan viestin näkyvyyttä. Vielä enemmän auttaisin henkilöä myös kommentoimalla. Tuntuu kuitenkin hieman epäeettiseltä olla kovin aktiivisesti edesauttamassa sellaisen henkilön työnhakua, jonka kanssa ei itse ole ollut aktiivisesti yhteistyössä. Mitä tuolloin kommentoisin?”
”Toisaalta vaikka tykkäykset ja kommentit ilahduttavatkin, ei niistä tule leipää ruokapöytään. Millaisessa tilanteessa päädyt tykkäyksen lisäksi myös toimimaan?”
Lokakuu 2020:
Olympian unelmaa tavoittelemassa
Toinenkin kirja-arvio nousi kuukauden tähtijutuksi. Yhdistetyn päävalmentajan Petter Kukkosen kirjoittama kiinnostava historiallinen romaani ”Oliivipuut eivät koskaan kuole” on kuin luotu arvioitavaksi. Toivottavasti pääsen arvioimaan myös sen jatko-osan.
Kirja viehätti minua suuresti erilaisuudellaan ja useilla tasoillaan. Vielä pitkän aikaa tekstini valmistuttua yllätin itseni pohtimasta joitain yksittäisiä kirjan sisältöön liittyviä asioita. Tästä tekstistä on mainittava vielä sen verran, että se houkutti suomenkieliseen blogiini poikkeuksellisen paljon kansainvälisiä kävijöitä.
”Kirja-arviossani voisin lähteä liikkeelle urheilusta – tai historiasta – tai puhua tavoitteen saavuttamisesta – tai elämästä ylipäätään.”
”Juuri kun alan uskoa tarinaan, kokemukset vedetään niin äärirajoille, että ne muistuttavat lukijalle kokonaisuuden olevan kuitenkin vain mielikuvituksen tuotetta.”
Marraskuu 2020:
Miten synnyttää yhteisöllisyyttä etänä?
Juttu on kirjoitettu kesäkuussa, mutta se nousi marraskuun lukujutuksi. Osittain tähän saattaa vaikuttaa se, että teksti on julkaistu loma-aikana. Siinä puhun etätyöstä, itselleni niin tutusta ja rakkaasta tavasta työskennellä – en kuitenkaan täysin kritiikittömästi.
”Väittäisin, että vielä puoli vuotta sitten yllättävän moni uskoi mantraan: ”vain työpaikalla tehty työ on oikeaa työtä”. Nykyisin kyseinen lause kelpaa enää vain vitsiksi.”
”Kaikkien toiveisiin ei koskaan voida vastata. Nyrkkisääntönä pitäisin sitä, että verkkofoorumeita ja yhteisiä tapahtumia ei saa olla liikaa. Yksi keskustelualue, joka taipuu myös verkkokokousympäristöksi voi olla riittävä. Näin kaikki tieto löytyy yhdestä paikasta ja on aina kaikkien saatavilla.”
Joulukuu 2020:
Ennakkoluulottomuus, rohkeus ja riskien minimointi mahdollistavat suuretkin unelmat
Tämä juttu syntyi valmistellessani tapahtumatuottamisen luentoani ja keskustellessani Erica Roikon kanssa. Hänellä oli kerrottavanaan äärimmäisen kiinnostava tarina siitä, miten unelmiin kannattaa uskoa ja olla valmis tekemään niiden eteen myös töitä. Kaikki voi olla mahdollista: niin kuin nyt vaikka se, että Bruce Dickinson tulee Kokkolaan luennoimaan.
”Osa piti minua täysin kajahtaneena ja myymääni ideaa sulana mahdottomuutena.”
”Myös jännitys tapahtuman onnistumista kohtaan alkoi lisääntyä, sillä esimerkiksi turvallisuuteen panostamista joudutaan miettimään aivan uudesta näkökulmasta ulkomaalaisen maailmantähden tullessa suomalaiseen pikkukaupunkiin.”
Tältä näyttivät siis viime vuoden eri kuukausien suosituimmat jutut blogissani. Mahtoikohan sinun oma suosikkitekstisi olla mukana listallani?
Ajatuksia viestinnästä - ja vähän muustakin 