Oletko huomannut, että opiskelu ja itsensä ammatillinen kehittäminen olisikin helpottunut koronan aikana? Kirjastojen ollessa suljettuina saattoi harmaita hiuksia aiheuttaa lähdemateriaalien löytäminen. Vaikka e-kirjojen määrä on lisääntynyt, aivan kaikkiin toiveisiin ei digitaalinen kirjallisuuskaan taipunut.
Mutta nyt: kirjastot ovat avautuneet, korkeakouluopinnot ovat pääosin verkkovälitteisiä ja monet avoimen korkeakoulun opinnot ovat jopa ilmaisia. Nyt on tuhannen taalan paikka opiskella lisää ja monipuolistaa omaa osaamistaan.
Vielä löytyy yksi yllättäväkin syy. Kun koronarajoitusten vuoksi tapaamme vähemmän ihmisiä ja liikumme suppeammalla alueella, on myös häiriötöntä aikaa opiskeluun käytössä entistä enemmän.
Muistelen opastaneeni opintojensa alussa olevia korkeakouluopiskelijoita inhorealistisella ajatuksella: ”Jos aiot valmistua määräajassa, joudut luopumaan jostain.” Tilannehan aikuisopiskelijalla on se, että hän on tottunut käyttämään aikaansa työhön, harrastuksiin, perhe-elämään sekä ystävien kanssa olemiseen. Luopuminen ei ole lopullista, eikä totaalista, mutta opiskelulle on löydyttävä aikaa.
Kun ruuhkavuosien neliapilaan lisätään vielä opiskelu ja huomioidaan se tosiasia, että tunteja ei vuorokauteen tule lisää, on jostain osattava luopua. Opinnot eivät valitettavasti etene, jos aikuisopiskelija käyttää mainitsemiini elämän peruspilareihinsa yhtä paljon aikaa kuin ennen opintojaan.
Pääsykokeissa kysyin usein työnantajan ja puolison suhtautumista opiskeluun. Jos ne eivät ole myönteisiä ja kannustavia, saattaa tämä opintojen aikana näyttäytyä niin, että sen paremmin työn kuin perheenkään suhteen joustoa ei ole luvassa. Käytännössä moni hakeekin joustonsa ystävistä ja harrastuksista. Osalla ne ovat nyt koronan vuoksi muutenkin tauolla, joten opiskeluajan löytäminen saattaa juuri nyt olla aiempaa kivuttomampaa.
Kun opinnot ovat vielä siirtyneet verkkoon, on myös itsenäisen opiskelun rooli suurempi eikä matkoihinkaan mene aikaa. Entistä helpompaa opiskelusta on tullut maaseudulle asuville.
Puhutaan elinikäisestä opiskelusta ja tiedän lukuisia tapauksia, joissa opiskeleva aikuinen on jäänyt koukkuun omaan opiskeluunsa. Yhden tutkinnon jälkeen tulee seuraava, sitten täydentäviä lisäopintoja jne. Opiskelusta on tullut harrastus ja kenties ystäväpiirikin on laajentunut opiskelijatovereihin.
Väittäisin, että jatkuva itsensä kehittäminen alkaa olla jo välttämätöntä. Työelämä kaipaa entistä enemmän moniosaajia. Asioita on osattava tarkastella laajemmin kuin vain yhdestä näkökulmasta. Mitä enemmän näkökulmia löytyy, sitä vahvemmalla on.
Ajatuksia viestinnästä - ja vähän muustakin 