”Menestyminen kilpakentillä on tärkeää, mutta yhtä tärkeää on myös urheilun sosiaalinen jalanjälki.” (Arvonluonnin pelikirja 2017, 37.)

Urheilijan ja sosiaalisen median suhdetta puitiin kesällä. Keskustelu lähti liikkeelle pikajuoksija Samuel Samuelssonin päivityksestä, jossa hän kertoi kaupallisen yhteistyökumppanin kiinnostuvan vasta tilanteessa, jossa urheilijalla on vähintään 10 000 Instagram-seuraajaa.

Muutamaa päivää myöhemmin Samuelssonilla oli riittävästi seuraajia. Haastattelupyyntöjä, julkisuutta ja sponsoriehdotuksia alkoi sadella urheilijalle. Tarina taitaa jatkua edelleen. Tätä tekstiä kirjoittaessani Samuelssonin Instagram-tilin seuraajien määrä on jo melkein 30 000.

Samuelsson on kuitenkin ilmoittanut, ettei aio aktivoitua sometähtenä, vaan pääpainona säilyy edelleen urheilu. Samaa keskustelua voitaisiin käydä minkä tahansa alan toimijoiden näkyvyydestä sosiaalisessa mediassa. Tässä pohdinnassani keskityn kuitenkin vain urheiluun ja lähestymiskulmani on viestinnällinen. Esimerkkinä käytän Instagramia ja muutamaa siellä julkisella profiililla toimivaa yksilöurheilijaa.

Keskittymishetki ennen kisaa Kuortaneella 2017. Kuva: Heli Antila.

Mitä urheilija päivittää someen?

Urheilijoilla on sosiaalisessa mediassa erilaisia tavoitteita ja linjauksia päivitysten suhteen. Luonnollisesti asiaan vaikuttaa moni tekijä.

Somessa yksityishenkilönä. Osa urheilijoista on käyttänyt sosiaalista mediaa jo ennen saavuttamaansa julkisuutta. Heiltä saattaa löytyä paljon henkilökohtaista materiaalia, joka ei aina ole välttämättä kovin kiinnostavaa tai edes mietittyä tyyliin: ”Kävin kisoissa paikkakunnalla x ja juoksin matkan x aikaan x. Olin kolmas.” Tietenkin henkilökohtainen puolikin kiinnostaa lukijaa, mutta suosittelisin kyllä jonkinlaista linjausta postauksille. Niiden tulisi myös kiinnostaa yleisöä. Huumori ja viestin viihdyttävyyskään eivät ole pahitteeksi.

Sponsoriyhteistyötä somessa. Kaupallisuus on alkanut näkyä yhä enemmän urheilijoiden päivityksessä. ”Ylläni ovat nämä verkkarit, käytän tätä deodoranttia, juoksen näillä kengillä.” Sponsorinäkyvyys on mielestäni tärkeä osa urheilijan näkyvyyttä. Perinteisilta mainoksilta näyttävät päivitykset ovat ikävystyttäviä. Mielikuvitusta, huumoria ja aktivoivia kilpailujakin kannattaa käyttää. Yksi omista suosikeistani on ampumahiihtäjä Vetle Sjåstad Christiansenin kesäinen päivitys, jossa hän on vaahtokylvyssä sponsorifirman monot jalassa. Mielikuvituksen käyttö ei ole kiellettyä ja jos itse ei ehdi ideoida, niin aina kannattaa pyytää apua ideointiin muilta.

Faneille kohdistettua sisältöä. Urheilijan tärkeänä kohderyhmänä ovat tietenkin myös fanit. Suosituimmilla urheilijoilla saattaa olla erillisiä fanisivustoja. Todellisuudessa emme tiedä sitäkään, päivittävätkö kaikki huippu-urheilijat itse sivujaan. Faneja imartelee vuorovaikutus idolinsa kanssa. Olen huomannut, että osa urheilijoista käy ainakin tykkäämässä tietoisesti kaikkiin saamiinsa kommentteihin, ehkä jopa vastaamassa. Juuri faneille kohdistettua erikoissisältöä on vaikea löytää. Yksityiselämään liittyvät asiat saattavat osaltaan olla faneja mairittelevaa toimintaa tyyliin ”minä mökillä syömässä jäätelöä”, ”lomalla perheen kanssa” tai ”tällaista ruokaa teimme tänään”. Näin ihailijat pääsevät näkemään siivun sankarinsa yksityiselämää. Käytännössä suurimmat fanit saattavat hyvin yksiselitteisesti tykätä kaikista suosikkinsa päivityksistä, eivätkä välttämättä ole kovin kriittistä yleisöä. Kiinnostavaa on huomata, että fanien tavoin käyttäytyvät myös monet kilpakumppanit. Kollegojen seuraaminen on hyödyllistä, sillä siitä saattaa myös oppia itse jotain.

”Kilpailu saa aikaan kehitystä, kun keskenään kilpailevat yksilöt kirittävät toisiaan yhä paremmiksi.” (Arvonluonnin pelikirja 2017, 53.)

Toimittajille kohdistettua tiedotusta. Myös urheilutoimittajat seuraavat paljon urheilijoiden päivityksiä – jopa niin paljon, että moni urheilija saattaa käyttää sosiaalista mediaa mediatiedotteenaan eli kertoa siellä avioitumisesta, lapsen saamisesta tai uran lopettamisesta. Päivitystä tehdessään hän voi olla varma, että joku toimittajista huomaa sen. Samalla hän voi valita kuvat ja tyylin, miten asia tulee julki.

”Voittajia ovat ne toimijat, jotka hyväksyvät ja osaavat hyödyntää sosiaalisen median mukanaan tuomaa epävarmuutta ja varmistavat mielenkiintoa ylläpitävien aitouden tunteen ja tapahtumaketjujen käsikirjoittamattomuuden.” (Arvonluonnin pelikirja 2017, 107.)

Suosituin suomalaisurheilija Instagramissa on tätä kirjoittaessani formulatähti Kimi Räikkönen, jolla on liki kaksi miljoonaa seuraajaa. Kansainvälisillä kentillä toimivana urheilijana hänen on huomioitava muun muassa päivitystensä kieli, sillä suuri osa hänen seuraajistaan ei osaisi suomea. Myös muita kulttuurisia eroja on syytä miettiä kansainvälisillä areenoilla toimiessaan.

Urheilija vain urheilijana. Melko suuri osa urheilijoista rakentaa brändiään vain urheilun kautta. Tai sitten heidän elämänsä on niin vahvasti muitakin harrastuksia myöten urheilua ja liikkumista. Kerta toisensa jälkeen haukon ihastuksesta henkeäni nähdessä norjalaisen hiihtäjän ja maastojuoksijan Didrik Tønsethin Instagram-päivityksiä. Kuvat on usein otettu henkeäsalpaavissa vuoristomaisemissa, joissa hän hiihtää, pyöräilee, juoksee tai kiipeilee. Kaikki päivitykset kielivät valtavasta kestävyydestä ja suuresta fyysisestä rasituksesta. Matkat ovat pitkiä, maastot haastavia ja retket kestoltaan useiden päivien tai tuntien mittaisia. Kuvista viestittyy suuri rakkaus urheiluun ja harjoittelemiseen. Mikään ei ole väkisin tekemistä, vaan hän tuntuu todella nauttivat ultrapitkistä harjoitteista, jotka suurelle osalle meistä olisivat täysin ylivoimaisia.

Sankarikultti. Urheilijat ovat menestyessään juhlittuja sankareita. Voiton hetkellä on helppoa tehdä iloisia päivityksiä, mutta myös kriisiviestinnän taidot ovat tarpeen. Epäonnistumisen hetkellä kannattaa myös päivittää, mutta miettiä tarkasti jo etukäteen missä sävyssä. Ketään ei kannata syytellä, epäonnistumistaan ei kannata manailla, syitäkään ei ehkä kannata luetella ylenmäärin. Parhaimmat sympatiat urheilija saa todetessaan rauhallisesti, että ”tänään ei mennyt ihan parhaalla tavalla, mutta matka kohti tavoitetta jatkuu.” Ehkä sympatiakuviakin voisi ottaa varastoon heikkoja hetkiä varten. Ja joskus voi olla viisainta olla vain ihan hiljaa.

Yksi urheilijoiden päivittämiin kuviin liittyvä mielenkiintoinen huomio on treenatun kropan esilletuonti. Monissa sponsorikuvissa esimerkiksi saksalainen keihäänheittäjä Thomas Röhler esiintyy yläkroppa paljaana. Valinta on varmasti tietoinen, mutta emme tiedä onko aloite sponsorin vai urheilijan. Kesän aikana uimarantakuviaan päivittelivät varsin monen eri lajin urheilijat sukupuoleen katsomatta. Kiinnostavan poikkeuksen luo mäkihyppääjä David Kubackin baywatch-henkinen kotivideo. Siitä löytyy sitä rosoisuutta ja aitoutta, mitä itse some-päivityksiltäkin kaipaisin enemmän.

Thomas Röhler Kuortaneella kesällä 2017. kuva: Heli Antila.

Kuten satunnaisesti valitut esimerkkinikin osoittavat, urheilijat voivat hyödyntää sosiaalista mediaa varsin monenlaisin tavoin ja erilaisella aktiivisuudella. Medioiden tuntemuksesta on tällä tiellä apua, mutta esillä on oltava – tavalla tai toisella. Onneksi useita vaihtoehtoja löytyy ja jokainen voi etsiä niistä itselleen sopivan.

Lähde: Jalonen, H., Haltia, J., Tuominen, S. & Ryömä, A. 2017. Arvonluonnin pelikirja. Turun ammattikorkeakoulun tutkimuksia 47.