Luin karmean tiedon. Kirjoja heitetään roskiin.

Ja nyt siis ei ole kyse vanhentuneista ullakolle homehtuneista tietosanakirjasarjoista, vaan uutuuskirjoista. Kirjailija Tapio Koivukari paljastaa asian 15.8.2020 Aamulehdessä julkaistussa Sini Kuvajan kirjoittamassa ”Tuhon oma taide” -artikkelissa.

”Uudet kirjat ovat yhä lyhyemmän ajan myynnissä täyteen hintaan ja sen jälkeen alennusmyynnissä. Loppupainos, joka ei käy kaupaksi, makuloidaan eli hävitetään.” (AL 15.8.2020)

Yritän miettiä asiaa erilaisista näkökulmasta. On tietenkin selvää, että myymättömät kirjapinot vievät tilaa ja varastointitila maksaa. Jos ne eivät mene kaupaksi hurjilla alennuksillakaan, tuntuu hieman epätodennäköiseltä päästä niistä kovin nopeasti eroon millään muullakaan tavalla.

MUTTA.

Etenkin jo puhutaan kaunokirjallisuudesta, niin kirjojen sanoma harvoin vanhenee. Pois tullaan ehkä heittäneeksi kiinnostavaa tavaraa, jonka arvo saattaisi jopa nousta muutaman vuoden päästä, kun keskustelunaiheet valtakunnassa suosivat kyseisen kirjan teemoja.

Ollaanko kenties liian kärsimättömiä?

Kirjoja rakastavana ja arvioivana ihmisenä voisin ilmoittautua yhdeksi kirjojen hautausmaan kohteeksi. Tosin satojen kappaleiden massapostituksia en minäkään uskalla lupautua vastaanottamaan. Ehkä muutamia kappaleita kuitenkin.

Jos aiot hävittää, lähetä kirja mieluummin minulle. Kirjoitan mielelläni arvion kirjasta ja takaan sille ainakin joksikin aikaa paraatipaikan kirjahyllystäni. Jos lähetät useamman kirjan, lahjoitan muut yleishyödyllisiin kohteisiin(esim. vanhainkoti, mielenterveyskuntoutujat, terveyskeskus, dementiakoti, koulut…)

Ja kerron arvioni yhteydessä, kuka minua kirjapaketilla muisti ja minne kirjat päätyivät.

Tehtäisiinkö diili?

kirjat
Kuva: Heli Antila.

 

 

Advertisement