Luin Elaine Aronin teoksen erityisherkkyydestä. Kyseessä oli työkirja, mutta en malttanut jäädä tekemään sen tehtäviä (vaikka ehkä olisi pitänyt). Sen sijaan suorastaan ahmin kirjan esimerkkejä ja kuvailuja erityisherkistä ihmisistä – ja löysin itseni.

IMG_20200217_104700

Olen aina kokenut olevani erilainen kuin muut. Minulle se ei ole ollut ongelma, mutta kieltämättä olen välillä miettinyt olevani kenties hieman outo. Oman outouteni kanssa olen kuitenkin ollut sinut ja yrittänyt nähdä sen voimavarana. Nyt tuo outous sai uuden nimen, sillä Aron toi kirjassaan esille monia juuri näistä minullekin niin tutuista asioista – ihan kuin olisin ne itse kirjoittanut omasta elämästäni.

Monesti olen pohdiskellut esimerkiksi sitä, miksi olen usein kuormittunut ja väsynyt sosiaalisten tilaisuuksien jälkeen, vaikka en ole ujo enkä koe edes jännittäväni tilanteita. Tunnistan jopa pitäväni niistä, mutta ihmisryhmien tapaaminen uuvuttaa minut kerta toisensa jälkeen ja akku saattaa olla tyhjä vielä seuraavana päivänäkin.

Vähän vastaavanlaisia kokemuksia minulla on esimerkiksi matkustamisen suhteen. Tosin sillä erotuksella, että inhoan matkustamista ja matkoihin valmistautumista. Kohteen on oltava äärimmäisen innostava, että jaksan vaivautua. Hyvä konsertti, kiinnostava taidenäyttely ja tasokas urheilutapahtuma saavat minut liikkeelle, pelkkien uusien kokemuksien vuoksi en jaksa vaivautua. Minulle on myös tärkeää järjestää matkaohjelmani itse. Kammoan valmismatkoja.

Työtuntien laskeminen on minusta tuskallista. Mielestäni tehtyjen tuntien määrä ei asiantuntijatyössä korreloi millään tavalla työn tehokkuuden ja saatujen tulosten kanssa. Toimiessani 1990-luvulla täysipäiväisenä yrittäjänä tein ensimmäisen kerran työskentelytapojeni täydellisen lean-remontin. Huomasin, että olen työssä tehokkaimmillani seuraavien elementtien avulla:

1. Aloita heti aamusta, sillä aamu on tehokkainta työaikaa. Työskentele tauotta niin kauan, kun työ oikeasti tuntuu tehokkaalta ja edistyy rivakasti. Tämä aika on normaalisti noin kolme tuntia. Kun aloitus tapahtuu reilusti ennen yhdeksää, myös puhelinkatkoja tulee työskentelyyn vain harvoin.

2. Pidä pitkä tauko. Syö terveellisesti, ulkoile ja liiku. Hoida joku kiireinen yksityiselämään liittyvä velvoite. Jos työskentelet kotitoimistossa, laita tiskikone ja pyykkikone päälle. Ja tähän menee korkeintaan puolitoista tuntia. Akut on jälleen ladattu.

3. Jatka työskentelyä. Tee tärkeimmät asiat loppuun ja mieti mistä seuraavana päivänä jatkat. Itselläni väsymys alkaa iltapäivän tunteina aina lisääntyä tauosta ja happihyppelystä huolimatta. Työskentely kannattaa lopettaa tilanteessa, jossa asiat eivät enää tunnu edistyvän. Tämä iltapäivän aktiivisen työn vaihe saattaa olla noin parituntinen.

Näin toimien tein yrittäjänä noin viiden tai kuuden tunnin työpäiviä ja huomasin nopeasti saavani aikaan huomattavasti enemmän asioita kuin 8-10 tunnin työpäivien aikana. Virheet ja ajatusten karkailu vähenivät ja työ oli myös mukavampaa.

Valitettavasti vieraan työnantajan palveluksessa tämä ei onnistu, jos työsopimus kertoo suuremmista työtuntivaateista. Palkkatyössäkin on silti mahdollista useimmiten järjestää matkustus-, toimisto- ja etätyöpäivät erikseen. Uhkana on kuitenkin paneutuminen työhön liian perusteellisesti ja tunnollisesti. Työntekijä ei läheskään aina itse osaa edes nimetä erityisherkkyyttään, joten voidaanko esimiehenkään odottaa sitä tunnistavan.

Elaine Aron kuvaili teoksessaan kahdenlaisia erityisherkkiä, joista toiset ovat sosiaalisia ja toiset karsastavat sosiaalisuutta. Hyvän tunneälynsä ansiosta näen erityisherkän henkilön vahvuutena kuitenkin tilanteiden aistimisen useista näkökulmista, ihmisten erilaisten ajatusten huomioimisen ja syvällisen pohdinnan.

Enimmäiseen näkisin itseni yhteistyökykyisenä tiimityöskentelijänä juuri näistä syistä, vaikka ajoittainen erakkous on myös minulle tärkeää.

Olisi kiinnostavaa kuulla muidenkin ajatuksista tähän teemaan liittyen. Millaiset työskentelytavat teillä toimivat? Miten pidätte omaa jaksamistanne yllä?