Elinikäinen oppiminen on aivan ansaitusti päivän sana. Harva työskentelee enää samassa ammatissa koko työuraansa. Tutkintokoulutuksen ohella entistä tärkeämpää on myös osaamisten hankkiminen eli yksittäisten opintokokonaisuuksien suorittaminen.
Koulutus toteutuukin hyvin korkeakoulukaupungeissa ja toisen asteen oppilaitosten kotikunnissa. Välillä kuitenkin tuntuu, että kaukana korkeakoulukaupungeista sijaitsevat maaseutukunnat on unohdettu – eikä niiden koulutustarpeita ymmärrettä pääkampuksilta.
Joskus keskusteluissa tulee esille sekin, että maaseutukunnissa kaivattaisiin vain toisen asteen koulutusta, vaikka oikeasti koulutustarve kohdistuu myös maalla toisen asteen lisäksi korkeakoulutukseen.
Miettikääpä esimerkiksi perheellisen aikuisopiskelijan tilannetta kunnassa, josta keskuskaupunkiin kertyy yli sata kilometriä. Pääkampuksen näkökulmasta hän voi halutessaan piipahtaa kaupungissa opiskelemassa ihan milloin vain.
Totuus on kuitenkin hieman toisenlainen. Lasten harrastukset edellyttävät kuljetuksia maaseudulla, jossa julkisia yhteyksiä ei ole. Kun opiskelijakandidaatti pääsee työstä esimerkiksi kello 17 ja suuntaa suoraan opiskelukaupunkiinsa, saapuu hän perille klo 19. Samaan aikaan pitäisi jo käytännössä päästä kotimatkalle, jotta jaksaa seuraavana aamuna mennä töihin.
Ei siis ihme, että opiskelu jää monelle vain kaukaiseksi haaveeksi, jos opiskelumahdollisuuksia ei tuoda lähemmäksi. Kaikkea ei voi opiskella verkkovälitteisesti ja myös verkon kautta opiskellessaan opiskelija kaipaa vertaistukea – usein mielellään kasvotusten.
Koulutusten tuominen maaseutukuntiin vastaisi monessa tapauksessa myös työelämän haasteisiin. Ikärakenne on monissa kunnissa sellainen, että lähivuosina on tulossa paljon eläköitymisiä. Tutkintokoulutustakin saattaisi seurata todennäköisesti näin myös varma työpaikka omalla alalla ja omalla paikkakunnalla.
Lisäpaikkoja annettaessa niiden sijaintia ei kuitenkaan korvamerkitä. Miten mielelläni näkisinkään, että esimerkiksi korkeakouluille osoitettaisiin tutkintokoulutuspaikkoja, joista tietty prosenttiosuus velvoitettaisiin toteuttamaan muualla maakunnassa kuin pääkampuksen kotikaupungissa.
Kuva: Heli Antila
Ajatuksia viestinnästä - ja vähän muustakin 