LinkedInissä keskusteltiin reilu viikko sitten asiantuntijuudesta. Keskustelusta jäi mieleeni muun muassa se, että jotkut kokivat asiantuntija-termiä käytettävän liiankin ohuella osaamisella. Toiset taas pitivät asiantuntijuutta niin suuressa arvossa, etteivät suomalaiskansalaiseeen vaatimattomaan tyyliin halunneet nimetä itseään sellaiseksi pitkänkään työkokemuksen jälkeen.
Jos asiantuntijuus halutaan nähdä käsitteenä, joka sisältää sekä ajankohtaisen teoreettisen hallinnan, että tuoreimman työelämäosaamisen samasta teemasta, uskaltaisin väittää asiantuntijoiden olevan aika vähissä. Monilla painottuu kiireisessä työelämässä joko teoreettinen tai käytännön substanssiosaaminen – harvalla on oikeasti aikaa ylläpitää molempia muuttuvassa maailmassa, vaikka halua siihen löytyisikin.
En haluaisi nähdä asiantuntijuutta sellaisenakaan käsitteenä, jota voidaan käyttää jo teemasta käydyn viikonloppukurssin perusteella. Mielestäni asiantuntijuus kasvaa vuosien kokemuksen sekä yrityksen ja erehdyksen kautta – pala palalta.
Mistä voisit luennoida?
Samalla viikolla kun pohdin asiantuntijuutta, esitti pitkäaikainen yhteistyökumppanini minulle kiinnostavan kysymyksen: Mistä kaikista aiheista sinä voisit luennoida ja kouluttaa? Pysähdyin pitkään kysymyksen äärelle. Jos olen suorittanut ylemmät korkeakoulututkinnot pääaineina yleinen viestintä, aikuiskasvatustiede, erityispedagogiikka ja mediakulttuuri, niin niistä kaikista ainakin.
Vastaus ei tyydyttänyt kysyjää. – Jos pilkkoisit nuo ihan konkreettisiksi asioiksi, hän ehdotti.
Tein työtä käskettyä:
Viestintä: kirjoittaminen, esiintymistaidot, journalismi, mediayhteistyö ja tiedottaminen, sosiaalinen media ammatillisessa käytössä, organisaatioviestintä, tiimin johtaminen, tiimikeskustelut, tapahtuman järjestäminen ja markkinointiviestintä, projektin johtaminen ja projektinhallinta, esimiestyö ja vuorovaikutusosaaminen.
Kasvatustiede ja erityispedagogiikka: Valmentava opettajuus ja fasilitointi, tiimioppiminen, verkkopedagogiikka ja digitaidot, elinikäinen oppiminen, oppimisen tuki nivelvaiheissa, saavutettavuus, oppimisvaikeudet ja niiden tuki, erityisryhmät ja niiden tuki.
Lista ei vieläkään tyydyttänyt minua. Epäilin vahvasti olevan konkretiaa vain minulle. Paitsi että monet käsitteet olivat edelleen liian ympäripyöreitä, jäin myös pohtimaan yleisön merkitystä suhteessa aiheeseen ja siihen liittyvään asiantuntijuuteen.
Otetaan esimerkki: sosiaalinen media ammatillisessa käytössä.
Olen opettanut ammattikorkeakoulussa kyseistä teemaa. Olen toiminut itsekin sosiaalisen median kanavissa ammatillisesta näkökulmasta palkattomasti oman toimen ohella, paikoin jopa aktiivisesti keskustellen, osittain viikkoja keskusteluihin osallistumatta. En siis ole itse hyvä esimerkki.
Koen, että pystyn kertomaan aiheesta aloittelijoille ja satunnaisille käyttäjille. Mutta jos yleisöni koostuisikin someviestinnän parissa työskentelevistä ammattilaisista, en usko, että pystyisin tarjoamaan heille kovinkaan paljon uusia näkökulmia aiheeseen.
En silti kieltäytyisi luennointikutsusta. Tässä tapauksessa hyödyntäisin pedagogista osaamistani, pitäisin lyhyehkön alustuksen tarkkaan rajatusta näkökulmasta ja jatkaisin tämän jälkeen yhteisellä keskustelulla ja työpajatyöskentelyllä toimien fasilitaattorina.
Näin saisin osallistettua yleisöni ja kaikki saisivat todennäköisesti toisiltaan uusia kokemuksia – ja samalla oppisin itsekin hyvin todennäköisesti uusia asioita.
Teksti ja kuva: Heli Antila
Ajatuksia viestinnästä - ja vähän muustakin 