Puhuja ja innostunut puhuja

Olen nähnyt elämässäni valtavan määrän puheita, luentoja ja tervehdyssanoja. Toimiessani uutistoimittajana turhauduin usein kuulemieni puheiden määrään. Ne saattoivat olla aivan oppikirjamaisesti tehtyjä ja selkeästi artikuloituja, mutta silti en syttynyt. Puhujalla oli aniharvoin sydän mukana.

Negatiivisia esimerkkejä en halua lähteä ruotimaan, mutta vuosien takaa muistuu mieleen yksi Aino Suholan innostava, persoonallinen ja humoristinen puhe, jossa hän laittoi persoonansa täysillä peliin. Puhekopio on minulla edelleen tallessa.

Tarinan voimaa

Jokainen viestintää opiskellut tietää, että hyvä puhe tai luento vaatii hyviä tarinoita. Eilen sain mahdollisuuden kuunnella hyperinnostunutta ja innostavaa luennoitsijaa, jolla riittää tarinoita vaikka muille jakaa.

Bruce Dickinson nousi julkisuuteen Iron Maidenin laulajana. Sitä työtä hän tekee edelleen. Lisäksi häntä voidaan tituleetara pilotiksi, miekkailijaksi, luennoitsijaksi, kirjailijaksi, sooloartistiksi…

Mies on ehtinyt olla hämmästyttävän monessa mukana. Ja hän tuntuu tekevän kaiken täysillä -kuten eilisen Spoken Word -iltansakin.

Illan punainen lanka keskittyi viime vuonna julkaistussa omaelämässäkin kerrotuihin tarinoihin. Tosin nyt kuulimme monet niistä hieman laajemmin taustoitettuna ja värikkäällä tavalla kerrottuna. Lisäksi hän vastasi yleisökysymyksiin.

Niin kirjassa kuin luennollakin esille nousi henkilö Dickinson. Hän pisti itsensä peliin henkilönä korostamatta mitään tiettyjä rooleja elämässään. Tästä syystä niin kirja kuin luentokin menivät vahvasti iholle. Arkojakaan aiheita hän ei väistellyt. Niin raskaat ja ikävät syöpäkokemukset kuin ikääntymisen nuoresta ”hedelmäshotti”-rokkarista kuusikymppiseksi Dickinson kertoi avoimesti ja elävästi.

Hän ei kuitenkaan repostellut yksityisyyttään. Kaikkiin yleisökysymyksiin ei tullut automaattisesti selkeää vastausta. Hän ei halunnut jakaa kaikkia unelmiaan ja jätti vastaamatta muun muassa kysymykseen naissuhteidensa määrästä.

Tavallisena ”naapurinmiehenä” esiintynyt Dickinson korosti imagoaan olemalla oma itsensä. Verkkarit, lippis ja teepaita saivat katsojan nopeasti unohtamaan sen, että he katsoivat lavalla huippusuosittua ja multitalenttia maailmantähteä.

Siellä oli hauska kuusikymppinen mies, kuin yksi meistä, joka kertasi omalla persoonallisella tavallaan elämänsä merkittävimpiä kokemuksia. Ja tekstiä tuli sellainen määrä, että heikompaa olisi jo huimannut.

Oli mahtavaa seurata miten Bruce Dickinson selvästi nautti tarinankertojan roolistaan. Hän täytti erinomaisesti yhden tärkeimmistä puhujan ominaisuuksista. Hän oli innostunut isolla iillä. Ja innostunut luennoitsija pystyy innostamaan myös yleisönsä. Kaikki kuuntelivat keskittyneinä ja hievahtamatta koko kaksituntisen ajan.

Täydellinen valokuvauskielto myös lisäsi tiivistä tunnelmaa. Yleisön kännykät pysyivät laukuissa ja taskuissa. Väliajalla selfiet otettiin kirjan tai lavan taustakankaan kanssa, mutta itse luentoon keskityttiin sataprosenttisesti.

Sinänsä harmi, ettei luentoa saatu videolle. Tämä olisi toiminut hyvänä opetusmateriaalina viestinnän tunneilla.