Olen tänään aamulla pohtinut #Digiosalliseksi-hankkeen päätösseminaarin työpajani teemaa Saavutettava digipedagogiikka.
#Saavutettavuus on käsitteenä ihan oma tarinansa. Olen tutustunut Oho!-hankkeen myötä siihen, miten moninaisesti käsite ymmärretäänkään – ja miten moni ei edes mieti käsitteen merkitystä omassa päivittäisessä työssään – vaikka syytä olisi.
Tänä aamuna pohdin kuitenkin enemmän digipedagogiikkaa.
Väittäisin digitaalisuuden muuttaneen perinteistä opettajuutta erittäin paljon. Muutos on tuonut mukanaan paljon haasteita, mutta myös paljon mahdollisuuksia.
Valitettavasti useat keskustelut eri asteiden opettajien kanssa ovat tuoneet minulle mielikuvan siitä, että osa opettajista hirttäytyy edelleen haasteisiin ja vain osa pystyy omassa pedagogisessa työskentelyssään huomioimaan digitaalisuuden mukanaan tuomat mahdollisuudet. Sääli.
MIHIN? MIKSI?
Sisällön ja tekniikan suhde on ongelmallinen. Tiedän lukuisia esimerkkejä, joissa organisaatioiden laitteisto ja ohjelmistot ovat monipuolisia ja nykyaikaisia, mutta vain harva osaa niitä käyttää tai edes tiedostaa MIHIN niitä kannattaisi käyttää.
Näissä tapauksissa rahat ovat menneet hukkaan. Uusien laitteistojen ja sovellusten hankinnan yhteydessä kannattaisi aina miettiä myös sisällöllinen puoli: mihin niitä tarvitaan, kuka niitä käyttää ja kenelle niiden käyttöä tulisi opettaa tai jopa perustella.
Joissain tapauksissa saman käyttötarkoituksen voi saavuttaa myös ilmaisilla ohjelmistoilla. Digi ei aina automaattisesti maksa. Joskus uuden oppiminen voi jopa olla hyödyllisempää edullisemmilla, yksinkertaisemmilla ja helpommilla sovelluksilla.
Digipedagogiikkakaan ei tarkoita sitä, että kynistä luovutaan lopullisesti. Kauniin käsinpiirretyn kuvan skannaaminen blogiin on myös digitaalisuutta.
Itse näen kokeilun merkittävän osana digipedagogiikkaa. Opettajalle voi olla vaikea hyväksyä se, että uuden sovelluksen käyttö on kokeilua, yhteisöllistä kokeilua yhdessä opiskelijodien kanssa.
Kaikki kokeilut eivät aina onnistu, joten myös epäonnistumista on osattava sietää. Mutta samaan virheeseen ei kannata tehdä kahdesti.
Kaikkitietävästä opettajastakin on tullut digitaalisuuden myötä elinikäinen oppija. Erittäin huolissani olen siitä, jos joku pedagogi ei ole valmis tätä myöntämään.
Ajatuksia viestinnästä - ja vähän muustakin 
Minä olen myös pohtinut paljon näitä saavutettavuuspalveluita. Olen samaa mieltä, että ovat kyllä ihan oma maailmansa. Kartoitan itse tällä hetkellä tietoa litteroinnista, siitä löysin tietoa muun muassa tämänlaiselta sivulta: https://www.annanpura.fi/litterointipalvelut.
Tuo digipedagogiikka on kyllä myös hyvin mielenkiintoisen kuuloinen aihealue, kiitos tiedonjaosta!
TykkääLiked by 1 henkilö