Nyt on pakko myöntää, että olen hieman huvittuneenakin seurannut toisiaan nokittelevia ”Ketä kannattaa seurata milloinmissäkinsomeareenalla -listoja”.  Listoilta löytyy toki kiinnostavia ja aktiivisia henkilöitä, mutta ainakin omaa seurantaani olisi vaikeaa listoiksi pukea.

Kiinnostavat seurantakohteet vaihtuvat viikottain.

Kun työstän alueellista projektia, seuraan mieluiten tietyllä maantieteellisellä alueella toimivia henkilöitä. Kun projektin sydän on kasvatustieteessä, minua kiinnostavat kasvatustieteilijöiden ajatukset. Kun rakennan projektin avulla uutta liiketoimintaa tai etsin tuoreita näkemyksiä liiketalouden opintoihin, seuraan yrityselämän edustajien keskusteluja. Kun haen ideoita korkeakoulujen esteettömyyteen ja saavutettavuuteen, benchmarkaan mielelläni myös kansainvälisiä hyviä käytäntöjä.

Paljon olen löytänyt hyviä ajatuksia ja vinkkejä somekeskusteluista, mutta listaksi en lähtisi niitä rakentamaan.

En ole taipuvainen ajattelemaan niinkään, että sama henkilö olisi kaikissa postauksissaan aina seuraamisen arvoinen. On ammatillisuutta, on aktiivisuutta ja on analyyttistä pohdintaa. Joskus nämä kolme aata kohtaavat paremmin, toisinaan hieman huonommin. Aktiiviseltakin kirjoittajalta saattaa lipsahtaa jyvien sekaan akanoita.

Ison seminaarin aikana päivitykset ovat valitettavan usein tasoa: ”Hei katsokaa kaikki. Minä olen täällä.”

Minua ei ainakaan kiinnosta läsnäolevan yleisön henkilöllisyys. Haluaisin kuulla huippuluennoitsijoiden sisällöistä ja kirjoittajien omista tulkinnoista suhteessa niihin. Analyyttinen teksti ei välttämättä synny pelkistä twiittimuistiinpanoina, vaan sen aika saattaa olla yhden nukutun yön jälkeen.

Aina ei aikaa analyyttisille ajatuksille valitettavasti ole. Ainakin itse syyllistyn siihen, että vain monotonisesti jaan muiden kiinnostavia ajatuksia, kun en ehdi juuri sillä hetkellä tuottaa niihin omia kommenttejani. Haluan silti tallettaa minua koskettaneet ajatukset omaan uutisvirtaani mahdollista tulevaa tarvetta varten.