Viime viikkoina olen pohtinut paljon eri toimijoiden henkilöbrändin muodostumista. Olen tullut siihen tulokseen, että pääsääntöisesti kentällä on kahdenlaisia toimijoita.

a) Toiset ovat johonkin tiettyyn erityisalaan profiloituneita ja uppoutuneita. Heidän henkilöbrändinsä muotoutuu luontevasti tekemisen kautta, koska kaikki työssä tehtävät toiminnot tukevat brändin kehittymistä.

b) Toiset ovat generalisteja. He ovat monialaisia asiantuntijoita, joiden osaamista ei voi määritellä vain yhden tieteenalan tai tietyn toiminnon kautta. Monet generalisteista toimivat lisäksi erittäin moninaisella kentällä ja heidän työtehtävänsä saattavat koostua hyvinkin erilaisista asioista, sillä heitä yhdistää into oppia ja he ovat kiinnostuneet lähes kaikesta mahdollisesta.

Törmäsin omakohtaisesti henkilöbrändien ja -mielikuvien haasteisiin, kun aloitin elokuussa rokkikirjan kirjoittamisen. Omasta mielestäni olin vain lähdössä toteuttamaan vuosia mielessäni itänyttä projektia, johon työhuoneeni kaapeista löytyy jo kasapäin valmista materiaalia. Ja aiheena on yksi elämäni suurimmista kiinnostuksenkohteista – rock-musiikki.

Olisin halunnut aloittaa kirjan tekemisen jo kauan aikaa sitten, mutta kalenterissani ei ole yksinkertaisesti ollut aikaa sille, kun muut työt (nekin oikein mukavia) ovat vieneet aikaa. Nyt päätin järjestää aikaa kirjoittamiselle.

Valintani tuntuu olleen yllätys monelle. Olen saanut selitellä lukemattomia kertoja, miksi ihmeessä olen lähdössä tekemään rokkikirjaa. Ehkä yllätys onkin ollut se, että kaikkia erityisalojaan ei ole tullut viime vuosina mainostettua kaikissa mahdollisissa työyhteyksissä. Haasteelliselta saattaa monien mielestä tuntua myös se, että nuo erityisalat voivat keskenään olla niin kovin erilaisia.

Epäilijöille kerrottakoon, että teen toki ihan jo taloudellisista syistäkin kirjan rinnalla edelleen muita töitä. Minun mielestäni siinä ei ole mitään ristiriitaista, että hyppään välillä akateemisesta maailmasta rokkimaailmaan – ja taas musiikin pyörteistä takaisin pedagogisten kysymysten äärelle opettamaan kasvatustieteitä tai kirjoittamista.

Toimittajavuosina kirjoitin tietenkin uutisia aiheesta kuin aiheesta. Ehdottomiksi lempiaiheikseni nousivat rock-musiikki, urheilu, karjalainen kulttuuri, kirjallisuus, maaseutu ja aluekehitys sekä koulutus. Seurasin joskus hieman huvittuneenakin vastakkainasettelua urheilun ja kulttuurin välillä. Itselleni ne eivät olleet joko/tai, vaan sekä/että. En osannut nähdä ihmeellisenä sitä, että nuori toimittajatyttö viihtyi yhtä lailla Karjalan pitäjäjuhlilla, hiihtokisoissa kuin takahuoneiden bändihaastatteluissakin.

En ole koskaan laskenut tekemieni bändijuttujen määrää, mutta sen voin kertoa, että niitä on ollut paljon. Totta tietenkin sekin, että viime vuosina työelämässä olen keskittynyt enemmän koulutuspuoleen. Ehkä se on luonut ympärilleni hieman erilaisen osaamisen harson. Aiemmat työnäytteet ovat päässeet unohtumaan. Mutta ei musiikkipuoli koskaan sivussa ole ollut. Konsertit ja festarit ovat aikataulujen puitteissa kuuluneet myös pedagogivuosieni elämään.

Kaipuu kirjoittamiseen on elänyt vahvana opetusvuosien ja projektitöiden rinnalla. Olen ollut monta vuotta harmissani siitä, että kirjoittamiselle ei jää riittävästi aikaa. Nyt jää.

Mistä sitten kirjoitan?

Kirjaprojektini kulkee nimellä RockTown Virrat. Aion viettää sen parissa seuraavat kaksi vuotta. Virtain rock-historia on jaettavissa kahteen osaan:

a) Paikallisella ruohonjuuritasolla on tapahtunut paljon, mm. menestytty kolmeen otteeseen Rockin SM-kisoissa (Donna, Ferdy`S Skerdys ja Musta Albiino), on järjestetty keikkoja, klubi-iltoja ja festareita, tehty pienlehtiä ja isoja kiertueita.

b) Pienestä käynnistyneet juhannusfestivaalit nousivat 1980-luvun lopulla koko Suomen tietoisuuteen ja kokosi kymmeniätuhansia kävijöitä vuosittain Virroille. Alussa Rantarockin ohjelmisto oli rock-painotteista, mutta siirtyi hiljalleen konemusiikin suuntaan. Siitä tuli sukupolvikokemus yllättävän monelle.

Popedan sanoin: ”Kai muistat Virtain juhannuksen?” Jos muistat – tai jotain muuta Virtain rock-menneisyyteen liittyvää, otan mielelläni muistojasi vastaan. Minua kiinnostavat kaikki tarinat, olit sitten yleisön, esiintyjän, järjestyshenkilön tai satunnaisen ohikulkijan roolissa.

Lämpimästi tervetuloa Facebookissa toimivaan muisteluryhmäämme. Tavoitat minut myös sähköpostitse rocktownvirrat@gmail.com

Tässä on tarina, joka ansaitsee tulla kerrotuksi.