Tällä viikolla on ollut mielenkiintoista seurata suomalaisten Euroviisu-huumaa. Niin VR:n kivimiehet kuin yritysten ja puolueiden logotkin ovat saaneet Käärijä-henkisiä asusteita ja värimaailmaa. Huuma näkyy myös televisiotoimittajien asuvalintojen väreissä.

Tietenkin on olemassa paljon Euroviisut-faneja, mutta nyt kuvittelisin väriä tunnustavan myös monen sellaisenkin tahon, jotka eivät normaalisti juuri viisuista perusta. Yhteisöllisen ilmiön syntyminen on kiinnostavaa.

Tätä kirjoittaessani tiedän vasta sen, että Suomi on mukana finaalissa. Lopullista sijoitusta en vielä tiedä.

Käärijä-ilmiötä on mielenkiintoista tarkastella markkinointiviestinnän näkökulmasta. En nimittäin usko, että pelkkä kappale ja esittäjä voisivat parhaimmillaankaan saavuttaa vastaavanlaista näkyvyyttä. Jutun juoni on se, että Käärijästä on syntynyt brändi. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka tarkoitushakuisesti sitä on matkan varrella rakennettu.

Kokonaisuuteen liittyvät olennaisena osana muun muassa värimaailma, rytmi ja tietynlaiset toistuvat liikesarjat – varmasti monet muutkin asiat. Vihertävä bolero on jo itsessään tunniste, joka vie mielikuvat esiintyjän vaatteiseen. Olen nähnyt jo sosiaalisessa mediassa useamman vihjailun siitä, miten Miljoona roskapussia -kampanjan kuvitus vihreine pyöreine roskapusseineen vie katsojan ajatukset Käärijän asusteisiin.

Rytmin voima on valtava. Se jää mieleen ja imaisee mukaansa silloinkin, kun sanoitusta ei edes ymmärretä tai kuunnella. Euroviisuissa tämä voi olla merkittävä vahvuus. Suomen kieli on vierasta ja outoa suurimmalle osalle eurooppalaisista. Väheksymättä mitenkään kappaleen sanoitusta, huomautan vain, että se ei ole kielisidonnainen. Olennaista ei ole ymmärtää. Mukana on turvallisen paljon hokemia, jotka voisivat olla yleismaailmallisia, niinku.

Haastatteluissa Käärijä on sanonut haluaansa olla ensimmäinen henkilö, joka voittaa Euroviisut suomenkielisellä kappaleella. Todellakin, kielemme tarvitsisi arvostusta paitsi Euroopassa, myös omiemme joukossa. Emme saa antaa suomen kielen kadota. Ääkkösilläkin on oltava tulevaisuutensa. Huomiota ne saavat onneksi jo Käärijän taitelijanimessä. Arvostan suuresti sitä, että ollaan ylpeästi suomalaisia.

Tanssi ja toistuvat liikesarjat innostavat helposti jäljittelemään. Monet lapset ja nuoret ovat kuvanneet kotivideoita, joissa toistetaan Käärijän esiintymisestä tuttuja liikkeitä – tietenkin vihreään verhoutuneena. Tämäkin on osaltaan rakentamassa ja muuttamassa ilmiötä viraaliksi ja tekemässä siitä kiinnostavaa.

Ajatelkaa, minäkin, joka en ole edes suuremmin kiinnostunut Euroviisuista, innostuin kirjoittamaan tämän pohdinnan blogiini. Alitajuisesti taidan itsekin olla mukana tunnustamassa väriä.

Toivon Suomen kappaleelle onnea ja menestystä finaalikierroksella.

Kuva: Heli Antila.