”Tyttö maissipellossa”. Kiinnostukseni kirjaa kohtaan heräsi Annan synnyinpaikan kautta. Olihan kirjan päähenkilönä Keuruun Haapamäeltä kotoisin ollut Anna Jokinen. Vähintään yhtä kiinnostava lähtökohta oli kirjan nimessäkin esiintynyt maissipelto. Mitä ihmettä oli täytynyt tapahtua, että keuruulaispiika oli päätynyt torontolaiselle maissipellolle – mitä piti todellisuudessa sisällään ”The Mystery of Annie Yokinen”.

Kenties odotin lukevani dekkarinomaista tietokirjaa, jossa ratkaisu häämöttää lopussa. Sellainen Tyttö maissipellossa ei kuitenkaan ole. Tai tavallaan on. Varmasti oikeakin vaihtoehto – tai ainakin osittain oikea – esitetään lukuisten olettamusten joukossa.

Kirjan luettuani saatan ymmärtää, mitä Annalle on voinut tapahtua. Ja ymmärrän paljon muutakin.

Anna ei nimittäin suinkaan ole kirjan ainoa henkilöhahmo, vaan Jenni Stammeier piirtää mielenkiintoista ajankuvaa huomattavasti laajemminkin. Anna Jokisen mysteeri toimii läpiluotaavana esimerkkinä, jonka kautta pureudutaan myös muihin suomalaisnaisten
koskettaviin kohtaloihin.

Unelmien Amerikka tai loistokas Kanada ei useinkaan täyttänyt niitä lupauksia, joita lähtijöille avokätisesti annettiin.

Rapakon takana suomalaiset naiset päätyivät raskaan työn raatajiksi, salakapakan pitäjiksi, prostituoiduiksi ja ihmiskaupan uhreiksi. Päihteet ja sosiaaliset ongelmat olivat myös arkipäivää. Etenkin yksinäiset suomalaisnaiset olivat hyvin haavoittuvassa asemassa. Harva heistä osasi edes auttavasti englantia. Annankin viimeiset sanat olivat suomea – eikä kukaan koskaan saanut tietää, mitä hän halusi ennen viimeistä hengenvetoaan kertoa.

Mitä Annalle sitten tapahtui?

Anna Jokinen katosi tanssi-illan jälkeen Torontossa joulukuussa 1913. Keuruulaispiika löytyi henkitoreissaan maissipellosta lähes kolme viikkoa myöhemmin. ”The Mystery of Annie Yokinen” nousi torontolaislehtien etusivuille ja kiinnosti hetken suurta yleisöä. Sitten tapaus unohtui, kuten ajan monet siirtolaiskohtalot.

Jenni Stammeier kirjoittaa ansiokkaasti useita erilaisia vaihtoehtoja siitä, mitä Annalle lopulta saattoi tapahtua. Lähdeaineistoina hän hyödyntää muiden suomalaisnaisten elämästä kertovia asiakirjalähteitä. Vaihteohdot ovat tausta-aineisto huomioiden uskottavia, mutta lopulta emme voi olla varmoja siitä, katosiko Anna omasta tahdostaan, vai kaapattiinko hänet.

Huhuja liikkui. Väitettiin, että hän oli hypännyt tuntemattomien miesten kyytiin. Pian etsivät kertoivatkin olevansa murhaajan jäljillä. Lopulta ilmoitettiin, että mitään rikosta ei olisi tapahtunut. Tyttö oli poliisin mukaan ainoastaan eksynyt eikä ”takapajuisena” ymmärtänyt pyytää apua. Tästä huolimatta ruumiinavauspöytäkirjat julistettiin salaisiksi. Miksi?

Valitettavasti vuodet ovat tehneet tehtävänsä, eikä asiakirjoja ole enää löydettävissä.

Tämä ei kuitenkaan himmennä kirjan kertomaa lainkaan. Kirja avaa erinomaisen hyvin sitä maailmaa, johon Anna ja muut siirtolaistytöt ovat paremman elämän kaipuussaan päätyneet. Se kertoo koruttomasti heidän vaihtoehdoistaan, jotka eivät nykylukijasta kuulosta lainkaan kiinnostavilta – ja tuskin ne mieltä ylentäviä olivat silloisillekaan siirtolaisille.

Vaihtoehdot olivat kuitenkin vähissä ja kotiinpaluu saattoi olla paitsi noloa, myös taloudellisesti mahdotonta. Oli valittava se vähiten huono vaihtoehto – jos ylipäätään pääsi itse valitsemaan.

Lukiessa pohtii väistämättä myös yhteyttä nykypäivään ja tämän päivän yksinäisten naissiirtolaisten tilannetta. Se ei välttämättä ole yhtään sen parempi. Kielitaidottomuus, rahattomuus, mahdollisuus joutua ihmiskaupan uhriksi, ei-toivottu raskaus, epätoivo, raskas työ ja voimien ehtyminen.

Pahoin pelkään, että monta vastaavanlaista Annaa elää tänäkin päivänä eri puolilla maailmaa siirtolaisina.

Jenni Stammeier on toimittaja, joka on aiemmin tehnyt junapummeista kiehtovan sarjan Ylelle ja
kirjoittanut kirjan Suomalaiset junapummit – Kulkureita ja kerjäläisiä Amerikan raiteilla. Hän tietää mistä kirjoittaa ja kirjan kerronta on sujuvaa ja mukaansa tempaavaa. Ajankuva heijastuu hienosti ja välillä lukija saattaa itsekin kuvitella olevansa 1900-luvun alun Kanadassa – niin elävältä kirja tuntuu.

Jenni Stammeier: Tyttö maissipellossa — Anna Jokisen mysteerikuolema (Docendo 2022), sidottu,
238 sivua.