Yrittäjyyttä ja palkansaajana toimimista tuodaan esille usein kahtena aivan erilaisena asiana. Sinällään molemmissa on kyse täsmälleen samasta asiasta. Joku tekee työtä ja saa työpanoksestaan rahaa, josta hän maksaa veroja, jotka pyörittävät yhteiskunnan ja kunnan toimintoja.

Myös palkansaajasta keskustellaan toimijana, joka tekee täysiä työtunteja – tai jonka tavoitteena nähdään työtuntien saaminen täyteen. Monessa tapauksessa tämä voi olla esimerkiksi taloudellisista syistä todellinenkin tavoite, mutta osa-aikaisuus ja erilaiset työn tekemisen hybridimuodotkin kiinnostavat monia. Nykyisin niin monesti kortilla oleva aikakin on monelle rahaa – tai ainakin arvona tärkeä. Osalla terveys asettaa omat haasteensa kokopäiväiselle työnteolle. Pitäisi olla ”sekä että”, ei ainoastaan ”joko tai” -mahdollisuus.

Osa-aikaisuus ei ole välttämättä uhka, se voi olla myös mahdollisuus. Joillekin saattaa tulla yllätyksenä, että pienemmillä työtunneilla ja pienemmällä palkalla myös verotus pienenee. Vaikka henkilö tekee vähemmän ja saa bruttona vähemmän palkkaa, hänelle saattaa todellisuudessa jäädä lähes sama nettosumma käytettäväksi elämiseen.

Rakenteet, mielikuvat ja asenteet elävät syvässä. Erilaiset ratkaisut pelottavat.

Jos kaikki työn tekemisen muodot nähtäisiin rinnakkaisina, voisin kuvitella monen voivan työelämässä paremmin. Hybridimalli yrittäjyyden ja palkkatyön välillä mahdollistaisi itsenäisemmän päätäntävallan ja toisaalta minimoisi taloudellisia riskejä ja tasaisi epätasaisia tulovirtoja.

Itsenäisempi vastuu omasta työstä poistaisi myös ikävää vastakkainasettelua työnantajan ja työntekijän välillä, sillä kokemus molemmista rooleista avartaa katsantokantaa. Tämä saattaisi auttaa ymmärtämään kokonaisuuksien hallintaa molemmista näkökulmista. Asiat ovat harvoin ihan niin yksinkertaisia, kun ne yhdestä suunnasta tarkasteltuna tai keskustelupalstoilta luettuna vaikuttavat.

Työttömät, täsmätyökykyiset tai elämäntilanteessaan muuten tilapäisesti kuormittuneet voisivat tehdä töitä vähemmän, sopivan määrän ja joustavilla tavoilla. Tietenkin he voivatkin, mutta valtavirrasta poikkeavista ratkaisuista tarjotaan valitettavasti usein raippaa kannustuksen sijaan.

Niin sen ei pitäisi mennä. Monimuotoisuuden tulisi tarkoittaa työelämässä tarkoittaa myös erilaisten työskentelytapojen mahdollisuuksia – jopa innostamista poikkeaviin ja räätälöityihin ratkaisuihin.