Sosiaalinen media on noussut aika ihmeellisten ajatusten hautomoksi, monessakin mielessä. Jos se olisi eläin, olisi se välillä jo ennakkoon rumasti räksyttävä ja hampaitaan näyttävä rakkikoira. Toisinaan se näyttäytyy sylissä tyynesti kehräävänä kotikissana, lohduttavana ja tukevana.

Julkisuuden henkilöiden somepäivitykset tuntuvat sellaisenaan yhä useammin nykyisin siirtyvän laiskaksi journalismiksi. Toimittajat uutisoivat päivityksistä ja unohtavat, että asianomaiselta kannattaisi ehkä tiedustella hieman myös päivityksen taustoja – ja tehdä asiasta uutinen. Kopioitiinhan tiedotteita ennenkin lähes sanasta sanaan, mutta yleensä ne antoivat vain aiheen uutiselle.

Taustat kiinnostavat lukijaa, joka saattaa jo olla itsekin nähnyt samat päivitykset ja tiedotteet. Pelkän päivityksen nostaminen uutiseksi ei tarjoa mitään uutta eikä se täytä enää uutiskriteerejä. Vertailu saman julkaisijan pariin aiempaan postaukseen tai toimittajan pinnallinen ihmettely julkaisun sisällöstä ei ole mielestäni taustoitusta. Irti pitäisi saada jotain sellaista, mitä ei ole vielä kerrottu.

Julkinen mielipide kaikkeen

Onneksi meillä on sananvapaus ja jokainen saa ilmaista oman mielipiteensä. Vieroksun kuitenkin sitä, että jokaikisestä asiasta pitää tuoda esille oma mielipide – silloinkin kun jo satakunta muuta on ilmaissut aivan vastaavanlaisen mielipiteen samassa keskusteluketjussa.

Mielipide kerrotaan usein tunnepitoisesti argumentoiden tai sitten poimitaan tieteellisestä aineistosta juuri se yksi ainoa asia, joka perustelee juuri sinun mielipiteesi – vaikka tutkimus ja sen tulosten asettaminen monimutkaiseen kokonaiskuvaan osoittaisikin todellisuudessa jotain aivan päinvastaista.

Mielipiteet menevät somessa myös ikävällä tavalla tunteisiin. Keskustelua ei voida käydä toisenmielisten kanssa, ei ainakaan sivistyneesti ja asiallisesti. Erimielinen on väärässä ja hänen mielipidettään ei siksi haluta kuulla. Silti sille tarjotaan valtaisa määrä julkisuutta jakamalla ja haukkumalla sitä ja sen kirjoittajaa alatyylisesti. Samalla yleensä menetetään omat kasvot, mutta sitä ei useinkaan oikeamielisyyden huumassa edes huomata.

Kaikkein oudointa somessa on mielestäni mielipiteen muodostaminen sellaisista asioista, joissa ei edes tiedetä sitä, mitä todellisuudessa on tapahtunut. Itse koen, että en voi muodostaa mieipidettä asiasta, josta en tiedä riittävästi. Ja vaikka onnistuisinkin jonkun riitatapauksen toista osapuolta sympatiseeraamaan, en missään nimessä menisi näitä asioita julkisesti laukomaan – en edes salatussa somessa.

Ymmärrän kyllä sen, että kiistoissa osapuoli valitaan asian mukaan. Kiistelevät henkilöt ovat vain marionettinukkeja näyttämöllä ja heidän edustamaansa asiaa rusikoidaan voimakkaasti joko puolesta tai vastaan. Ja kuitenkin riidassa on usein ainoastaan muutama osapuoli, jotka tietävät, mitä oikeasti on tapahtunut, mikä on se asia, josta mielipide tulisi muodostaa.

Samaan aikaan somessa riidellään mielikuvista, kuvitelmista, ehkä suoranaisista valheistakin. Joissain tapauksissa jopa jotkut henkilön ominaisuudet, taustat, syntyperä tai sukupuoli voivat vaikuttaa siihen, kenen puolella kiistassa halutaan olla.

Totuus ei aina ole sitä, miltä se ulkopuolisten silmiin näyttää. Toisinaan se voi olla juuri sitä, jopa vielä paljon pahempaakin kuin mitä alkujaan kuvittelimme. Juuri siksi suosin perehtymistä asioihin – ja joissain tilanteissa kannattaa myöntää sekin, että viisautta voi olla vaieta.

Tässä tekstissä en viittaa yksittäisiin tapauksiin tai päivityksiin, enkä tiettyihin somekanaviin. Puhun asioista yleisellä tasolla.

Kuva: Heli Antila.