Näet lasin, joka on puolillaan vettä. Onko se sinulle puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä?

Tätä vertausta on käytetty pitkään symbolina sille, havitseeko ihminen myönteisen vai kielteisen puolen eteensä tulevista asioista.

Onko tyhjä puolikas mahdollisuus vai uhka?

Kenties mietit, mitä kaikkea voisit mahduttaa tyhjään puolikkaaseen. Koet ehkä saamasi valinnanmahdollisuuden hienona vaihtoehtona. Vain puolet on tullut annettuna, toisesta puolikkaasta pääset päättämään itse.

Saattaa myös olla, että tartut puolikkaaseen epäkohtana. Koet, että jonkun muun olisi pitänyt täyttää lasisi piripintaan ja rupeat kiukuttelemaan siitä, että näin ei ole tehty. Syy on jonkun muun, ethät itse ole täyttänyt lasiasi – ja siksi vaadit kovaäänisesti epäkohtaa korjattavaksi, vaikka istut vesihanan vieressä.

Vanha vertaus tuli mieleeni lueskellessani sosiaalisen median keskusteluja. Mistä tahansa kiivaasta keskusteluketjusta olisi helppo lähteä nimeämään henkilöitä, jotka tarkastelevat lasiaan mahdollisuuksien kautta, mutta valitettavan paljon löytyy niitäkin, jotka kiinnittävät huomiota vain lasin tyhjään puolikkaaseen.

Jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä. Epäkohtia saa – ja pitääkin – nostaa esille. Silti tuntuu välillä turhauttavalta lukea muille kohdistettuja syytöksiä sellaisista epäkohdista, jotka henkilö voisi varsin helposti ja yleensä myös ilmaiseksi tai ainakin kohtuullisen edullisesti korjata ihan itsekin.

Miksi me haluamme valmista maailmaa? Miksi uhriudumme mieluummin, kun tekisimme itse jotain asian eteen? Emmekö osaa vai emmekö vain viitsi?

Samaan aikaan puhutaan itseohjautuvuuden vaatimuksesta ja yrittäjähenkisyydestä, jota tulevaisuuden työelämä kaipaa yhä enemmän. Myös hyvinvointiyhteiskunnassa on olemassa sellainen asia kuin oma vastuu. Vastuu tarkoittaa muun muassa sitä, että aina ei voi – eikä etenkään kannata – valita vain helppoja ja kiinnostavia asioita. Ajan myötä nekin menettävät merkityksensä, jos emme osaa tai halua nähdä lainkaan vaivaa unelmiemme eteen.

Vastuu ei ole ainoastaan poliittisilla päättäjillä tai yrittäjillä – kyllä se on ihan meillä kaikilla. Vastuunsa tuntemalla ja sitä ylpeästi kantamalla voi vaikuttaa yllättävän moneen asiaan. En ole kuullut, että ketään olisi tultu kotoa hakemaan kouluun tai unelmatyöpaikkaan. Vastaavasti olen kuullut useitakin onnistumistarinoita, joissa henkilö on hyvinkin vaatimattomista lähtökohdista ponnistanut elämässään pitkälle oman sinnikkyytensä avulla.

Hän on kasvattanut itsestään mestarin tekemällä riittävän määrän toistoja – opettelemalla ja harjoittelemalla uutta.

Asioita, joita voit muuttaa – ja asioita joita et voi muuttaa

Toinen vertaus, jota psykologiassa käytetään liittyy vaikutusmahdollisuuksiin. On nimittäin kahdenlaisia asioita: niitä, joihin voi vaikuttaa omalla toiminnallaan sekä niitä, joihin ei käytännössä ole vaikutusmahdollisuutta. Aina kannattaa miettiä kumman kanssa ollaan tekemisissä. Jälkimmäiset syövät paljon negatiivista energiaa, joten niiden vatvomiseeen on toivotonta käyttää aikaa ja energiaa.

Demokratia tarkoittaa sitä, että asioita päätetään enemmistöpäätöksillä. Kaikki ei voi tällöin mennä aina oman mielen mukaan ja se täytyy hyväksyä. Jos asia on päätetty sinun mielestäsi typerästi, paras vaihtoehto ei ole välttämättä päätöksen jarruttaminen. Sen sijaan kannattaa pikemminkin miettiä niitä yksityiskohtia, joihin päätös mielestäsi vaikuttaa kielteisesti. Tämän jälkeen kannattaa miettiä, onko jollekin yksityiskohdalle tehtävissä jotain jo tehdyn päätöksen valossa. Eivät asiat aina ole ristiriidassa keskenään.

Tämä saattaa vaatia uudenlaista ”laatikon ulkopuolelta” -ajattelua. Koko kokonaisuuden sijaan yksittäisten epäkohtien parantaminen voi lopulta edistää asiaa enemmän kuin pitkällinen juupas/eipäis -väittely, joka johtaa usein siihen, ettei tapahtu sen paremmin huonoja kuin hyviäkään asioita. Huonokin asia voidaan oikeasti todeta huonoksi vain kokeilemalla sitä käytännössä.

Yllättävän moneen asiaan voi myös vaikuttaa omalla toiminnallaan. Oma toiminta saattaa lisäksi toimia esimerkkinä muille. Epäonnistuakin voi ainoastaan yrittämisen seurauksena.

Ja mistä voit tietää, mitä olisikaan voinut tapahtua, jos et edes yrittänyt…

Kuva: Heli Antila