”Mitä enemmän kirjoitat, sitä paremmin kirjoitat”

Kirjoittamisesta julkaistaan paljon erilaisia julkaisuja. Ne joille tekstien tuottaminen on luontevaa, ilmaisevat tietenkin mieluiten itseään juuri kirjoittamalla. Ja juuri heitä aihe kiinnostaa. Varsin usein tekstien rakentelija on lauseidensa ja sanojensa kanssa kovin yksinäinen. Tärkeää vertaistukea tarjoavatkin muiden kirjoittajien ajatukset ja kokemukset. Näen kirjoittamisoppaat hyödyllisinä.

”Jos haluamme kirjoittaa paremmin, meidän on ajateltava paremmin.”

Mirjami Haimelin ja Satu Rämö ovat tehneet kirjan Kynä -kaikki tärkeä kirjoittamisesta. Kirjan nimi on mahtipontinen – ja vaikka käsittelytapa onkin monipuolinen, olisin itse varmasti otsikoinut kirjan toisin. Kuten hekin kirjassaan toteavat: ”Kirjoittaminen on ajattelemista.” Puhumme niin laajasta ja jokaiselle tekijälle erinäköisestä kokonaisuudesta, että voiko kaikkea tärkeää millään puristaa yksien kansien väliin?

Varsin monipuoliseen lopputulokseen on kyllä päästy.

Kirjoittamisoppaissa yhdistyy mielenkiintoisella tavalla se, että ne tarjoavat jokaiselle jotain. Inspiraatiota ja jaettuja kokemuksia saattavat samoilta sivuilta poimia niin aloittelijat kuin vuosia työkseen tekstejä tehneet konkaritkin. Kynässä huomioidaan mukavalla tavalla erilaiset tekstilajit ja tavoitteet. Kirjan tarinat pureutuvat mukavan yksityiskohtaisesti myös kirjoittamisen eri vaiheisiin, kuten vaikkapa inspirointiin, aiheen valintaan ja palautteeseen.

Narratiivisuus on kirjassa vahvasti läsnä. Kynässä ääni annetaan monille tunnetuille kirjoittajille. Aihetta lähestytään tarinoiden kautta. Tarinat toimivat kirjassa mielestäni hyvin, koska monissa tarinoissa muistutetaan kirjoittamisprosessin laajuudesta. Esimerkiksi tarina Niagaran putouksilta saattaakin siis liittyä enemmän aiheen ja näkökulman etsimiseen kuin itse kirjoittamisprosessiin. Mutta ilman aihetta ja ideaa ei ole mitä kirjoittaa.

”Utelias mieli on kirjoittajan tärkein pääoma.”

Itse en meinaa päästä millään eroon siitä, että tunnettu kirjailija kertoo kirjassa ettei pidä kirjoittamisesta. Karsastan myös yksityiskohtaisen tarkkaa kirjoittamissuunnitelmaa, vaikka projektityöskentelyssä sellaista hyödynnänkin.

Itse vuosikausia työkseni kirjoittaneena koen kirjoittamisprosessin eräänlaisena pyhänä toimituksena, johon harvoin tarvitsen ulkoista motivaattoria. Minulle tyhjä paperi tai valkoisena hohkava näyttö on aina uusi käyttämätön mahdollisuus. Suorastaan odotan sitä hetkeä, että pääsen naputtelemaan näppäimistöä sormillani tai puristamaan kynää. Ja haluaisin, että minulla olisi enemmänkin aikaa kirjoittaa. Kirjoittamisessa en itse koe epämiellyttäviä tunteita. Ja koska tuntemukseni on positiivinen, ei minun tarvitse patistaa itseäni aikataulusuunnitelmien kanssa tekstin äärelle. Innostus on niin suuri, että olen yleensä aina deadlinea reilusti edellä.

On kuitenkin hyödyllistä havaita, että ihmisillä on erilaisia tuntemuksia jo kokemuksia kirjoittamisen suhteen.

Motivaatio on kiinnostava käsite. Tunnistan ja ymmärrän ajatuksen, jossa tavoite ja valmis teksti saattaa olla itse prosessia palkitsevampaa. Ulkoinen ja sisäinen motivaatio vaihtelevat. Kaikista teksteistä ei makseta korvausta ja osaa jutuista on aina muita kiinnostavampaa kirjoittaa. Joihinkin teksteihin liittyy sisäinen palo, toiset syntyvät vain rahasta ilman suurempia intohimoja. Ja kirjoittaminen voi olla joissain tilanteissa myös väline tärkeä asian saattamiseksi julkisuuteen. Tietenkin.

Juuri tämä oivallus on rikkautta. Kirjoittamisen kokemukset ovat jokaiselle erilaisia, eikä lopputuloskaan aina paljasta sitä, miten kivulias tai kivuton sen synnytysprosessi on lopulta ollut. Kun lopulta ymmärrän, että monien muiden kokemukset eroavat omistani, alan löytää myös kirjan sivuilta enemmän vinkkejä, ideoita, kokeilemisen arvoisia uusia asioita.

Tekstin rytmitys ja tiedon palastelu on tärkeää rakentaa sellaiseen muotoon, mikä lukijankin on helppo sulattaa. Tästä syntyvät oivallukset siitä, mihin suuntaan tarinan on jatkuttava – mitä lukijani seuraavaksi tarvitsee ja mitä hän odottaa. Hyvä oivallus on tekstin pääviestin suunnittelu yhdelle ihmiselle. Koko maailmaa ei voi syleillä, mieti siis yhtä ihmistä, jolle kirjoitat.

Tässähän on kyse niin kutsutusta ”Pihtiputaan mummo” -ilmiöstä, jonka pohjalta lehdistön mallilukija-ajattelu aikanaan kehitettiin. Kohderyhmän tai kohdehenkilön määrittely on tärkeää. Tiedän tätä bloggausta lukevan kirjoittamisesta kiinnostuneen henkilön, joka miettii kannattaisiko tekstini kohteena olevaan teokseen tutustua.

Kannattaa.

Kerronnan vaihtelut esimerkiksi narratiivisen ja informatiivisen osuuden välillä voivat tehostaa sanomaa. Kun perehtyy tekstien rakenteisiin, pystyy luoman kirjoittamaansa uudenlaista rytmiä ja vaihtelua, omaa henkilökohtaista ääntään unohtamatta.

”Jotta voi kehittyä, on hahmotettava; mihin kohtaan kirjoittamisen kautta omat vahvuudet ja heikkoudet sijoittuvat:”

Pidän siitä, että Haimelinin ja Rämön teoksessa kirjoittamiseen ei suhtauduta liian tiukkapipoisesti. Kirjoittajalle annetaan lupa leikkiä ja lukijaa inspiroidaan, kannustetaan ja tuupitaan eteenpäin – tuottamaan rohkeasti omanlaistaan tekstiä, joita eivät määritä pelkästään pilkkusäännöt. Mutta samaan hengenvetoon muistutetaan kuitenkin, että sisältö on lopulta se tärkein – se, minkä pitää olla uskottava ja johdonmukainen. Hyvässä tekstissä muoto seuraa aina sisältöä.

”Moni kuvittelee, että tekstit on vain sanoja peräkkäin eikä osaa tulkita niihin sisäänrakennettuja vaikutuskeinoja.”

Kirjoittajaa muistutetaan myös kosketuksesta muiden teksteihin: lue paljon. Ja silti pistä itsesi peliin ja tuota omannäköistäsi tekstiä, herätä luottamusta ja uskottavuutta, ole läsnä ja uskalla! Ole myös armollinen itsellesi. Ja voit aloittaa tekstisi ihan mistä kohtaa haluat. Aina ei tarvitse edetä virtaviivaisesti alusta loppuun.

Mirjami Haimelin työskentelee sisältösuunnittelijana teknologia-, design- ja strategiayritys Reaktorissa. Taustaltaan hän on toimittaja, joka on tehnyt töitä muun muassa muotijournalismin, tiedekirjoittamisen ja kirjallisuuden parissa. Koulutukseltaan Mirjami on äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, ja aiemmin hän on tehnyt myös kustannustoimittajan sekä kieli- ja kirjoittajakouluttajan töitä.

Satu Rämö on Islannissa asuva kirjailija ja luovan alan yrittäjä, jonka somekanavat tavoittavat kuukausittain kymmeniätuhansia seuraajia blogin, Instagramin ja podcastien kautta. Satu on vetänyt kirjoittajakoulutuksia sekä julkaissut kymmenkunta kirjaa: asiaproosaa ja muun muassa markkinointiviestinnän oppikirjoja. Lisäksi Satu on mukana Tripsteri-matkailumediassa.

Haimelin, M. & Rämö, S. 2020. Kynä. Kaikki tärkeä kirjoittamisesta. Jyväskylä: Tuumakustannus.