Televisio oli auki Pyhäinpäivän aamuna juodessani toista kupillista aamukahviani. Näin jälkeenpäin en osaa sanoa, mikä siellä sai huomioni kiinnittymään. Kenties se oli maininta ”sanojen rakastaja” ja sitä seurannut keskustelu kirjoittamisesta.
Joku kuitenkin kolahti.
Haastateltavana oli Suomen ensimmäinen naispiispa emerita ja runoilija Irja Askola. Paitsi että Askola puhui kirjoittamisesta, tekivät hänen viestintätaitonsa minuun muutenkin suuren vaikutuksen.
Kun hän esitti näkemyksen, lähestyi hän asiaa joka kerta monesta erilaisesta näkökulmasta. Hänen maailmassaan ei ollut vain vastakohtia; keskenään kilvoittelevia rikkaita ja köyhiä, vaan esimerkiksi onnellisia ja onnettomia rikkaita sekä onnettomia ja onnellisia köyhiä. Puheessaan Askola esitti useita monipuolisia näkemyksiä: huomioi kaikki, mutta ei silti loukannut ketään.
Keskustelu oli kuitenkin suorasanaista, ei mielistelevää. ”Se mikä on totta pitää pystyä sanomaan ainakin jollekin.”, hän painotti. Ja osoitti samalla itse esimerkillään se, että kritisointiakin voi tehdä muullakin tavoin kuin loukkaamalla ja nöyryyttämällä vastapuolta.
Kaava on lopulta äärimmäisen yksinkertainen:
1. kerro asiallisesti oma mielipiteesi
2. perustele oma mielipiteesi hyvin
3. älä loukkaa ja hauku toista
4. ja siirry seuraavaan asiaan
Voi miten kaipaisinkaan sosiaaliseen mediaan lisää Askolan tyyppisiä keskustelijoita, jotka osaavat jakaa omia ajatuksiaan rakentavassa hengessä asiallisesti argumentoiden.
Ajatuksia viestinnästä - ja vähän muustakin 