Viikon uutisanti on ollut mielestäni kohtuullisen tylsää.

Verotilastot herättivät perinteisesti keskustelua siitä kuka tienasi paljon ja kuka vielä enemmän.

Sen jälkeen pähkäiltiin päivätolkulla Yhdysvaltain presidentinvaalien tuloksia – tai oikeastaan saadaanko ääntenlaskua edes siihen vaiheeseen, että ylipäätään voitaisiin puhua tuloksesta. Vieläkään ei tiedetä.

Ja samaan aikaan tulevat joka päivä edelleen uudet kotimaiset koronalukemat, jotka valitettavasti päihittävät amerikkalaisten ääntenlaskennan mennen tullen. Tänään oltiin jo lähellä maagista 270:n rajaa.

Valitettavasti koronan osalta tuon rajan ylittyessä ei voida lopettaa laskemista – vaikka kaikki varmasti niin haluavaisitkin.

Kirjoitin tänään ensi vuoden kalenteriin odottamani konsertin kolmannen päivämäärän. Haluan uskoa, että kolmas kerta toden sanoo.

Veroista…

Olen itse sen ikäluokan uutistoimittaja, että olen joutunut marraskuun alkupäivinä tekemään toivioretken paikalliseen verotoimistoon. Aikana ennen digiloikkaa se tarkoitti sitä, että sain eteeni paksut nivaskat, jotka sisälsivät kaikki kuntakohtaiset verotiedot valikoiduista kunnista.

Minun tehtäväni oli selata ne tarkasti läpi: etsiä erityisesti kaikkien julkkisten tiedot ja selata lopulta kaikki asukkaat aakkosjärjestyksessä läpi ja etsiä isotuloisia. Voin vakuuttaa, että tässä urakassa meni useita tunteja. Eikä se ollut kivaa.

En ymmärtänyt silloin, enkä ymmärrä vieläkään, MIKSI yksittäisten ihmisten verotiedot pitää julkaista. Se, että joku tienaa tuplasti oman palkkani verran, ei ole millään tavalla minulta pois. Päinvastoin. Voin olla onnellinen siitä, että muut tienaavat minua enemmän ja tuovat näin yhteiseen kassaan rutkasti itseäni enemmän verotuloja.

Tulotietojen sijaan kaipaisin enemmän keskustelua siitä, mikä rooli verorahoilla yhteiskuntamme taloudessa on. Aina välillä tulee se vaikutelma, että osa ihmisistä kokee erilaiset valtion ja kunnan palvelut ja tukimuodot kuin itsestäänselvyytenä. Luullaan kuin entinen kunnanvaltuutettu, että rahaa voidaan vain surutta ottaa budjetista. Budjetin taustalla on kuitenkin veroperustainen tulokertymä. Jos jollain on suuret tulot, kartuttavat ne myös tätä salaperäistä budjettia – josta jaetaan rahaa kaikkien yhteiseksi hyväksi. Minusta tuntuu oudolta, että jotkut kadehtivat ihmisiä, jotka todellisuudessa rahoittavat paljon meidän omaa arkeamme.

Miksi sitten en pidä nimien julkaisemisesta?

Siksi, että ne voivat luoda vääriä mielikuvia. Esimerkiksi yrityskauppa tai perintönä saatu maa- ja metsätila saattavat nostaa aivan tavallisella tulotasolla liikkuvan henkilön tilapäisesti listalle. Kun se nimi siellä kerran näkyy, henkilöityy tämä henkilö helposti lähipiirissään ikuisiksi ajoiksi huipputuloiseksi. Mielestäni tämä ei ole aivan reilua.

Toinen syy on se, että monikaan ei tiedä totuutta tulojen takana. Monilla isot tulot saattavat todellisuudessa merkitä vuosikausien ympäripyöreitä työpäiviä, valtavia uhrauksia henkilökohtaisen elämän puolella, perheen hajoamisia, isolla velalla otettuja suuria riskejä, oman terveyden menettämistä tai jopa aiempia vaikeita konkursseja. Voi olla, että perintöomaisuudestakin on saatu maksettavaksi kertarysäyksellä niin isot perintöverot, että ne ovat johtaneet miltei henkilökohtaiseen konkurssiin.

Ja kun samalle listalle asetellaan rinnakkain suuria työn sankareita ja satunnaisten onnenkantamoisten seurauksena tulohuipulle nousseita, ei tilanne ole mielestäni reilu – ketään kohtaan.

Muuten kannatan kyllä avointa tiedonvälitystä. Henkilökohtaiset verotiedot katson kuitenkin ihmisten henkilökohtaisiksi asioiksi, joiden ei edes pitäisi kiinnostaa ketään muuta.

Verotietojen julkisuutta on perusteltu muun muassa tuloerojen näkyväksi tekemisellä. Onnistuuhan se muutenkin kuin henkilönimiä luettelemalla. Mediaanitulotilastojen avulla voit haluteassasi asemoida itsesi tulokartalle. Nokkela oli myös esimerkiksi Keskisuomalaisen graafi, jossa suomalaiset jaettiin tulotietojen pohjalta kymmeneen ryhmään.

Tasapuolisuus on kaunis ajatus, mutta kovin epärealistinen tilanteessa, jossa ihmiset sitoutuvat tekemään töitä hyvin erilaisilla työpanoksilla. Tuntipalkat voisivat kestääkin vertailun, jos sitä välttämättä halutaan tehdä. Verotiedoissa on kyse kuitenkin hieman monimutkaisemmasta kokonaisuudesta.

Vaalit…

Entäs sitten ne Yhdysvaltain vaalit. Tietenkin olen kiinnostunut lopputuloksesta. Mielestäni suurvallan johtaja on asemassa, jossa hänen tekemänsä ratkaisut saattavat hyvinkin heijastua koko maailmaan.

Nyt vaaleista tuli kuitenkin tahaton farssi. Äänet, joita ei saada lasketuksi – tai halutakaan laskea. Erilaiset syytökset vilpistä ja kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasti muustakin. Prosessi ja vatvominen yksityiskohtaisine käänteineen ei juuri nyt jaksa kiinnostaa.

Herättäkää minut kun tulos on tiedossa.

Korona…

Kävin koronatestissä ja tulos oli negatiivinen. Olisinkin ollut yllättynyt toisenlaisesta tuloksesta.

Jotain uutta kuitenkin tälläkin viikolla taas opin. Ei kannata lähteä kurkkukipuisena sellaiselle ”pienelle ja nopealle” seitsemän kilometrin lenkille. Seuraavalla kerralla aion lepäillä ensimmäisen kurkkukipupäiväni.

Ehkä muistan tämän taas hetken aikaa…

Kuva: Heli Antila.