Tieteellisen tekstin tuottamiseen ja tutkimukseen liittyvää kirjallisuutta on tarjolla paljon. Yksi uusi tulokas mahtuu kuitenkin joukkoon ja täyttää mielestäni paikkansa hyvin. Tampereen yliopistossa ja Aalto-yliopistossa työskentelevä Hanna Vilkka (VTT, sosiologi) on tehnyt Akateemisen lukemisen ja kirjoittamisen oppaan.

Olen pitänyt myös Vilkan aiemmista teoksista, joten tartuin uuteen tulokkaaseenkin suurella innolla – ja luin sen kesän aikana kahdesti. Enkä pettynyt. Vilkan helppolukuinen teksti on lukijaystävällistä. Suuren vaikutuksen kirja teki siinä, että hän onnistuu mielestäni samanaikaisesti tavoittamaan kaksi hyvin erilaista kohderyhmää: aloittelevat akateemisen tekstin tekijät ja kokeneemmat tutkijat ja tiedekirjoittajat.

Perustelen väitettäni sillä, että perusasiat kerrotaan hyvin konkreettisesti esimerkkien kanssa. Silti myös syvällisempää pohdintaa aiheen tiimoilta on tarjolla. Loistava esimerkki tästä on lähdetekstin plagiointi, lainaus, erityyppiset referoinnit, referoinnin ja oman äänen yhdistäminen, viittaus kahteen edeltävään virkkeeseen, viittaus kappaleeseen sekä viittaus edeltävään virkkeeseen. Pohjana on sama teksti, jota Vilkka hyödyntää esimerkeissä eri tavoin. (Vilkka 2020, 74-77.) Voitko oikeaa viittaustekniikkaa enää tämän selkeämmin aloittelijalle esittää? Kun ensimmäisessä plagiointiesimerkissä käytetään tietenkin kirjan tekstiä sanasta sanaan, kertovat muut esimerkit miten ja kuinka paljon tuota tekstiä oman ajattelunsa avulla voi missäkin tapauksissa muokkailla.

Voi miten toivonkaan jokaisen akateemisen kirjoittamisensa alussa olevan henkilön tutustuvan edes näihin esimerkkeihin. Saisit oppimistehtäväsi arvioinnissa enemmän palautetta sisällöstä, kun viittaukset olisivat kunnossa. Toki koko kirjakin kannattaa lukea, sillä samalla rautalankatekniikalla Vilkka avaa monia muitakin perusasioita hyvin konkreettiselle tasolle. Kirjoittamisen lisäksi vinkkejä tulee myös muun muassa akateemiseen tiedostavaan lukemiseen, eettiseen tiedonmuodostukseen ja itsereflektointiin.

Entä sitten kirjan anti kokeeneemmalle tutkijalle?

Paljon tieteellisiä teoksia lukeneena väittäisin, että hyvä tutkija ei aina ole Vilkan tapaan lahjakas kirjoittaja. Lukeminen ja tiedonmuodostus sinällään saattaa olla erittäin hyvällä mallilla ja mahdollisesti itsereflektiokykykin on vuosien mittaan harjaantunut hyväksi. Mutta kirjoittaminen. Siinä on aina varaa kehittyä entistä lukijaystävällisemmäksi.

Vilkan kirjan kolmas osa keskittyy vaiheittaiseen lukemiseen ja kirjoittamiseen. Omat lukunsa saavat niin tiedetekstille luonteenomainen prosessikirjoittaminen, kuin lukemisen ja kirjoittamisen edistämistä auttavat tekijät ja vertaispalautekin. Omaa ajankäyttöään, muistiinpanotekniikkaansa ja ajattelunsa rakentamista on hyvä pohtia aina välillä uudesta näkökulmasta.

Onko nykyinen tapani välttämättä paras mahdollinen? Voisinko olla parempi tekemällä jotain toisin?

Myös kirjassa esitettyjä vapaan kirjoittamisen harjoituksia suosittelisin paljon kirjoittaneillekin. Omaan tekstiinsä rutinoituu helposti, joten uudet näkökulmat ja kokeilut ovat tervetulleita jokaiselle kirjoittajalle.

Vilkka on liittänyt kirjaansa myös muutamia hyödyllisiä harjoituksia. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat Lumihiutale-menetelmät (Vilkka 2020, 194-202), joissa esseen tai opinnäytteen aihetta laajennetaan apukysymysten avulla hieman kuin lumihiutaleen sakaroita. Oman kaaosteoriani sijaan aion ottaa vinkkejä tästä seuraavalla kerralla.

Oman persoonansa ja työskentelytapansa tunteminen on olennainen asia kirjoittajan onnistumisessakin. Oman temperamentin tunnistaminen tai suotuisan vuorokausirytmin miettiminen voivat vaikuttaa paljon työskentelyn onnistumiseen. Tämänkin tunnistan. Siksi kirjoitan tätäkin arviota aamulla.

Koen, että voin itse ottaa oppia monestakin kirjan vinkistä. Ihan ensimmäiseksi aion kokeilla työskentelyn tauottamista ja rytmitystä, jossa olen äärimmäisen huono. Oma tapani kun on kirjoittaa, kirjoittaa ja kirjoittaa – aina uupumiseen asti.

Entäs jos sittenkin pitäisin välissä ne kahvi- ja jaloittelutauot?

Suosittelen opasta lämpimästi kaikille tekstien parissa ahkeroiville opiskelijoille ja eri alojen työntekijöille. Vaikkei oma tekstilajisi olisikaan akateeminen teksti, saat varmasti silti uusia ajatuksia kirjasta. Jos olet työstämässä elämäsi ensimmäistä esseetä tai ahkeroit väitöskirjan parissa, niin tämä teos kannattaa ehdottomasti lisätä lukulistalle.

vilkka

Vilkka, H. 2020. Akateemisen lukemisen ja kirjoittamisen  opas. Jyväskylä: PS-Kustannus.