”Verkostoitumishaaste. Haluan kasvattaa verkostoani. Verkostoidu, kommentoi ja kerro kuka olet.”

Uskoisin, että melko moni LinkedInin käyttäjistä on törmännyt verkostoitumishaasteisiin. Lähtökohtaisesti verkostoituminen on mielestäni hyvin tärkeää. Omaa ammatillista verkostoa voi varsin hyvin monipuolistaa myös julkisilla etsintäkuulutuksilla. Verkostoitumisessa ei kannata olla liian varovainen, mutta ehkä hieman sentään.

Verkostoitumishaasteissakin on omat ongelmansa. Pelkään, että ne jättävät liian usein jälkeensä vain yhden konkreettisen muutoksen: sen että oman verkoston henkilömäärä kasvaa.

Hyödyllisiä haasteet ovat oikeasti vasta siinä vaiheessa, kun myös tulovirta ja todelliset bisneskumppanuudet lisääntyvät.Omaa brändiä kaveruus lukuisten valeprofiilienkaan kanssa tuskin nostaa kovin korkealle.

On toki aivan loistavaa päästä keskustelemaan ammatillisista asioista verkkovälitteisesti – ja yhtä tärkeää on myös seurata muiden ammatillista keskustelua. Siitä oppii itsekin paljon ja lisääntynyt osaamispääoma ei aina realisoidu rahana – tai vaikka realisoituisikin, on sen taloudellista hyötyä mahdoton lähteä arvioimaan. Tästä näkökulmasta ammatillinen verkostoituminen on tietenkin hyödyllistä.

Joskus itsekin haasteeseen vastanneena olen huomannut asialla olevan myös ns. onnenonkijoita. Ensimmäinen viesti ei olekaan tutustumista ja verkostoitumista, vaan siinä myydään jo suoraan osaamista, mikä ei millään tasolla kohtaa sen paremmin oman osaamiseni kuin tarpeenikaan kanssa. Tai sitten ensimmäinen viesti keskittyy ulkonäköni kehumiseen tai johonkin muuhun epäolennaiseen. Sorry. Olen tyytyväinen nykyiseen parisuhteeseeni. Sosiaalisessa mediassa minua kiinnostavat ainoastaan työkumppanuudet.

Alun viestiketju voi olla myös lupaava. Selkeää yhteistyöpotentiaalia on olemassa, mutta vuorovaikutus tyrehtyy jostain syystä pariin viestiin. Kalenterit tai maantieteellinen sijainti eivät taivu livetapaamiseen ja verkkopalaveri jää ehdottamatta. Hyvin alkanut yhteistyö kuivuu kokoon jo ennen alkamistaan.

Pääosin oma verkostoni koostuu henkilöistä, joiden kanssa olen ollut tekemisissä työelämässä. Alkuun hyväksyin kaikki yhteyspyynnöt vierailtakin kontakteilta, mutta nykyisin en tee sitä enää. Hyväksyn ainoastaan sellaiset kontaktit, jotka toimivat samalla alalla, alueellisesti samalla seudulla tai joiden toimiala on sellainen, että näen muuten ihan konkreettisia yhteistyömahdollisuuksia.

Olen miettinyt myös pop up -tapaamisia – verkossa ja livenä. Olisi hienoa kohdata enemmän verkostonsa jäseniä ja keskustella kiireettömästi suunnitelmissa olevista projekteista, omista mielenkiinnonkohteista ja ajatuksista. Keskustelun seurauksena saattaisi löytyä myös konkretiaa.

Mielestäni parasta yhteistyötä ovat win-win -tilanteet – ne joista molemmat osapuolet hyötyvät.

Mistä sitten haluaisin keskustella? Viestintä, markkinointiviestintä, aikuiskoulutus, opiskelutaidot, erityispedagogiikka, yrittäjyys, aluekehitys, etätyöskentely, projektinhallinta ja johtajuus ovat minun juttujani.

Löytyisikö yhteisiä aiheita?

blogiA
Kuva: Heli Antila.