Viestintä on käsitteenä laaja ja moniulotteinen. Ehkä juuri tästä syystä sitä lähestytään käytännössä hyvin erilaisista näkökulmista – ja viestintä myös ymmärretään hyvin eri tavoin. Jopa tutkijat kiistelevät määritelmistä ja tarkastelutavoista.
Ehkä karkein kahtiajako voidaan tehdä jakamalla viestinnän kenttä puhe- ja kirjoitusviestintään. Voidaan myös puhua sanallisesta ja sanattomasta viestinnästä tai alalajeina yhteisö- ja markkinointiviestinnästä. Jokainen tuntee myös käsitteet verkko-, kriisi- ja pikaviestintä sekä joukkoviestintä. Tässä tekstissä en lähde erittelemään alakäsitteitä tarkemmin, vaan tuon ne esille esimerkkeinä käsitteen moninaisuudesta.
Toisaalta viestintää voidaan tarkastella lähettäjän ja vastaanottajan välisenä vuorovaikutustilanteena. Aiemmin tämä malli nähtiin yksisuuntaisena eli lähettäjä lähetti viestin ja vastaanottaja vastaanotti sen. Nykyisin puhutaan yhä useammin kaksisuuntaisesti toiminnasta ja huomioidaan myös se, että lähettäjän ja vastaanottajan välillä on erilaisia häiriötekijöitä, jolloin sanoma saattaa muuttua matkalla.
Itse näen niin, että vuorovaikutuksen tavoitteena on pyrkiä laadukkaaseen dialogisuuteen. Se ei ole helppoa.
Wiion ensimmäisessä laissa todetaan: ”Viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi sattumalta.” Vaikka ajatus juontaakin juurensa vuosien takaa, on se mielestäni edelleen erittäin ajankohtainen. Hyvin monet organisaation ongelmatilanteet ovat loppujen lopuksi seurausta epäonnistuneesta viestintätilanteesta. Joku on ymmärtänyt väärin tai unohtanut kertoa muille – ja siksi ollaan ongelmissa.
Myös tapa miten viestitään, on tärkeää. On tärkeää asettua myös vastapuolen tilanteeseen ja valita sanansa ja viestin ajankohta oikein. Myös argumentointi on syytä miettiä kuntoon. Käskyt ilman perusteita harvoin johtavat toivottuun lopputulokseen.
Miksi kirjoitan viestinnästä?
Itseäni kiusaa viestintään liittyvissä keskusteluissa erityisesti kaksi asiaa.
1. Viestinnän rinnastaminen äidinkieleen ja tähän liittyen mielikuva siitä, että omaksumalla valtavan sääntöryppään viestintä sujuu automaattisesti. Eihän se näin ole. Vaikka pystyisit tuottamaan kielellisesti täysin oikeaoppista tekstiä ja asemoimaan sen mallien mukaan, se harvoin riittää.
Huomiota on kiinnitettävä myös viestin sisältöön, merkityksiin, tavoitteisiin, kohderyhmään, oikea-aikaisuuteen, avoimuuteen, valittuun viestintävälineeseen, visuaaliseen toteutukseen ja moneen muuhunkin asiaan.
2. Viestintä nähdään edelleen joissain organisaatioissa ainoastaan viestintäosastoille kuuluvana tehtävänä. Oltiin sitten etä- tai lähitöissä, alalla tai toisella, me yksinkertaisesti joudumme olemaan – tai saamme olla – vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Ja siksi meidän kaikkien tulisi kiinnittää omaan viestinnälliseen osaamiseemme erittäin paljon huomiota.
Heikoilla viestintätaidoilla varustettu asiantuntija ei kelpaa edes vitsiksi.
Elisa Juholin korostaa teoksessaan Viestinnän vallankumous: löydä uusi työyhteisöviestintä erittäin osuvasti, että viestintää tulisi tarkastella itse ilmiön sijasta jokaisen yksittäisen henkilön työtehtäviin ja muuhun toimintaan liittyvänä ymmärtämisen välineenä.
Viestintää voidaan lähestyä kolmiulotteisesti: lähettäjän ja vastaanottajan vuorovaikutustilanteena, yhteisöllisyyden rakentamisena sekä merkitysten muodostumisen tarkasteluna. Erityisen kiehtovaa on mielestäni se, että koska viestinnän kenttä elää jatkuvassa muutoksessa, meidän kaikkien tulisi olla koko ajan elinikäisiä viestinnän opiskelijoita.
Omat tavoitteet kannattaa asettaa realistisiksi ja joissain tapauksissa on syytä käydä myös omalla epämukavuusalueella kehittyäkseen.
Aina on mahdollisuus oppia uutta ja toimia vielä paremmin.
Lähteet:
Antila, Heli. 2013. ”Tarkoituksenmukaisesti ja taitavasti työelämän viestintä- ja vuorovaikutustilanteissa” Sisällönanalyysi ammattikorkeakoulujen viestinnän opintojaksojen opetussuunnitelmien sisältökuvauksista. Pro Gradu-työ. Tampereen yliopisto.
Juholin, Elisa. 2009. Viestinnän vallankumous. Löydä uusi työyhteisöviestintä. Helsinki: WSOY.
Wiio, Osmo A. 2009. Viestintä yleensä epäonnistuu – paitsi sattumalta. Wiion lait viestinnästä ja tulevaisuudesta. Espoo: Deltakirja.
Ajatuksia viestinnästä - ja vähän muustakin 