Ihailen sitä innokkuutta, jolla kulttuuriväki on ottanut haltuun uudenlaisen ajattelun poikkeusolosuhteissa. Kun tapahtumia ei ole saanut järjestää perinteiseen tapaan, on niitä välitetty verkkovälitteisesti.
Koronakonsertit-sivustolle on listattu tulevia konsertteja. Tarjontaa löytyy jokaiseen makuun niin klassisen kuin rockinkin puolelta. Konsertteja on tarjolla ilmaiseksi tai pientä maksua vastaan. Joissain tapauksissa tukimaksu voi olla vapaaehtoinen.
Avaus on hieno ja streamaus saattaa jäädä myös elämään poikkeusajan jälkeen. Tunnustan itsekin jättäneeni monia hienoja livekokemuksia väliin ihan siitä syystä, että ne tapahtuvat liian kaukana tai väärään aikaan. Vaikka itse esitys kiinnostaisikin, en ole halunnut tai pystynyt tekemään edestakaista matkaa juuri kyseisenä ajankohtana.
Monille osallistuminen livetilaisuuteen voi olla myös esteellisyyskysymys. Esimerkiksi liikuntarajoitteiset eivät yksinkertaisesti pysty menemään kaikkiin tiloihin. Suolistosairauden pahoina päivinä kaukana järjestettävä iso tapahtuma saattaa jäädä myös haaveeksi, vaikka vessapassi olisikin käytössä tapahtumapaikassa. Myös rahatilanne voi estää osallistumisen ja/tai matkustamisen.
Muutamia (hyviäkin) konsertteja streamin kautta seuranneena, on pakko myöntää kuitenkin, että eivät ne live-esitystä missään tapauksessa korvaa. Elokuvia on mukava katsoa kotisohvalta, mutta ainakin itse aistin musiikkitapahtumat niin monella aistilla, että olo jää pelkkää ruutua katsoessa jotenkin tyhjäksi. Ja tämä ei suinkaan ole tarjonnan vika.
Teatterin suhteen innostuin jo hieman enemmän. Seurasin Vuonna 85-livestreamin silkkaa uteliaisuuttani. Olen nähnyt kyseisen musikaalin livenä ja halusin nähdä miten se toteutetaan streamina.
Toteutus oli toimiva ja esitys hauska. Varmasti seurantaa kuitenkin helpotti se, että olin nähnyt musikaalin jo aiemmin, joten tunsin juonikuviot ja henkilöhahmot entuudestaan.
Oli mielenkiintoista havaita kuinka hienosti näyttelijät näyttelivät yhteen, vaikka jokainen istui todellisuudessa yksin oman ruutunsa edessä kuulokkeet korvillaan. Myös kertojarooli ja tekstitys nousivat virtuaaliesityksessä tärkeään osaan kokonaisuuden kuljettajana ja hahmottamisen helpottajana.
Varsin hieno kokemus. Toivon, että vastaavanlaisia rohkeita kokeiluja uskalletaan tehdä enemmänkin. Näyttelijöille tilanne ei varmasti ole helppo, sillä se asettaa heidän viestinnälliset kykynsä aivan toisenlaiseen rooliin kuin isolla lavalla.
Nostan hattua korkealle.
Ajatuksia viestinnästä - ja vähän muustakin 