Carelicum ja erityisesti siellä sijaitseva Hilma – Pohjois-Karjalan museo on paikka, jossa on yksinkertaisesti käytävä jokaisella Joensuun reissulla. Museon pysyvä perusnäyttely kertoo Karjalan historiasta elävästi ja mielenkiintoisesti. Itselläni on karjalaiset sukujuuret, joten näyttely on jo siitäkin syystä erityisen kiinnostava.
Historiallisen katsauksen lisäksi perusnäyttely yllättää monipuolisuudellaan. Itä-Suomesta ja Joensuusta puhuttaessa ei voida sivuuttaa esimerkiksi viime vuosikymmenien näyttävää rockhistoriaa. Hilmassakin rockille on varattu jopa oma katu-uskottavasti sisustettu näyttelyhuoneensa. Kävin kurkistamassa: kyllä Ilkka Alangon nahkatakki on siellä edelleen esillä.
Vaihtuvana näyttelynä Hilmassa oli tällä kertaa ”Kadonnut kinnas ja muita tarinoita”. Näyttelyn teemaksi kuvaillaan rajojen ylittämistä, identiteettejä sekä uusia naapuruuksia. Esineistö ja tarinat ovat entisiltä tai nykyisiltä Itä-Suomessa asuvilta henkilöiltä. Muun muassa tuo nimitarina kertoo tarinan tytöstä, joka evakkomatkalla pudotti kintaansa huusin reiästä.
Nykyelämä on joskus tarinaa ihmeellisempää. Juuri näyttelyyn mennessäni oli ostanut Taitokorttelista uudet karjalaistumput. Ajatuksenani oli laittaa lämpimät tumput käsiin seuraavana päivänä mennessäni seuraamaan ampumahiihtoa Kontiolahden stadionille. Illalla hotellilla tumppuja ei löytynyt mistään.
Kävin kyselemässä tumppujen perään Taitokorttelista ja Carelicumissa. Ja tuolta jälkimmäisestähän kadonneet kintaani löytyivätkin. ”Myö otettii ne talteen ku oli niin komiat” sanoi vahtimestari ja olin erittäin kiitollinen ja iloinen jälleennäkemisestä.
Ajatuksia viestinnästä - ja vähän muustakin 