Oletko koskaan miettinyt sitä, millaista mielikuvaa luot alasta, jolla itse vaikutat?

Jos tuot julkisuuteen vain negatiivisia asioita, hohto ja kiinnostavuus alan ympäriltä häviää helposti. Kuka haluaisi toimialalle, jolla kaikki on huonosti.

Jokaisella alalla on joskus huonoja hetkiä, on turhaa kiirettä, saattaa joutua törmäyskurssille työkaverin kanssa tai joutuu joustamaan ikävillä tavoilla ja liian usein. Palkankin toivotaan usein olevan parempi ja esihenkilöiden toimintaa kritisoidaan. Kaikki ei ole aina kivaa.

Teetkö itse jotain sen eteen, että työsi olisi mahdollisimman mukavaa?

Ensimmäisenä lääkkeenä on vuorovaikutus. Tällä en tarkoita sosiaalisen median seinillä huutelua, vaan jo pienistäkin epäkohdista on kerrottava oman organisaation sisällä muille. Asioista pitää keskustella, ennen kuin niistä tulee ongelmia. Jos vastaat myöntävästi, kun sinulle tarjotaan viikonloppuvuoroa, kukaan työpaikallasi ei voi päätellä sitä, että et pidä viikonloppuvuoroista. Asioista on keskusteltava aikuisella tavalla – avoimesti.

Luulen tietäväni syyn sille, miksi moni pelkää organisaation sisällä tapahtuvaa avointa keskustelua, vaikka pissiikin surutta omiin muroihinsa Facebookin kiukkuisilla kirjoituksilla. Osa pelkää menettävänsä työnsä, joten ei uskalla tuoda avoimesti ajatuksiaan esille oman työpaikan esihenkilöille. Vuorovaikutus on kuitenkin se ainoa keino, jolla muutosta voitaisiin saada aikaan.

Työvoimapula, osaajapula, pula tekijöistä vaivaa nyt monia aloja. Työntekijöitä on haettu omasta maasta, kortistoista, avoimilla rekryillä ja lopulta oman maan ulkopuolelta. Sekään ei ole kaikille hyvä. Jos tekijöitä ei löydy, niitä ei voida taikoa tai monistaa, vaikka kuinka haluaisimme. Löytymättömyys ei ole kenekään syy. Pienentyneet ikäluokat eivät vain riitä jokaisen avoimen työtehtävän täyttämiseen. Jokaisen työntekijän tulisikin osaltaan osallistua rekrytointiin sekä houkutella muita alalle ja omaan työyhteisöön. Tekijöiden myötä työt voidaan jakaa uudella tavalla – ja se uusi tapa voi helpottaa sinunkin elämääsi.

Annetaanko uudelle henkilölle mahdollisuus?

Kun uusi henkilö sitten tulee taloon, annammeko hänelle mahdollisuuden – vai jaammeko perehdytysmateriaalina purkauksen kaikista niistä asioista, jotka ovat huonosti.

Uusi tulokas on organisaatiossa aina arvokas. Hän katselee toimintakulttuuria tuorein silmin ja saattaa löytää sellaisia parannusehdotuksia, jotka helpottavat jokaisen työntekijän elämää – ja vähentävät ikävien joustamisten tarvetta. Totuushan voi olla se, että olemme tottuneet tekemään työmme vain niin vaikealla tavalla, että jo uusien toimintatapojen myötä se nopeutuu – ja kiire helpottaa työn jakautuessa toisin.

Mutta uusikaan työntekijä ei tuo autuutta, jos vuorovaikutus ei toimi työyhteisössä.

Kannattaa siis opetella keskustelemaan työpaikoilla ja tuoda esille niitä positiivisiakin asioita. Myös omia toimintatapojaan kannattaa tarkastella.