Sisäinen yrittäjyys tai yrittäjähenkisyys eivät ole synonyymeja yrittäjyydelle. Ne ovat metataitoja, joita jokainen tarvitsee 2000-luvulla pärjätäkseen työelämässä, yhteiskunnassa tai elämässä ylipäätään. Lienee syytä mainita, että muitakin osaamisia toki tarvitaan. Tässä tekstissä pureudun kuitenkin ainoastaan yrittäjähenkisyyteen.

Kirjoitin aiemmin yrittäjyydestä. Aiemmassa tekstissäni pohdin sitä, miksi osa ihmisistä kokee yrittäjyyden jollain tavoin negatiivisena asiana. Myös yrittäjähenkisyyttä on terminä kritisoitu. Käsite on myös tietoisesti ymmärretty väärin. Olen kuullut mielipiteitä, ettei kaikista pidä tehdä yrittäjiä. Itseohjautuvuus ja itsensä johtaminenkaan eivät kiehdo kaikkia.

Yrittäjähenkisyydellä ei tarkoitetakaan sitä, että kaikista pitäisi leipoa yrittäjiä. Itse ymmärrän käsitteen niin, että jokaisen ihmisen tulisi pyrkiä olemaan aloitteellinen, itseohjautuva ja vastuullinen toimija. Hän tekee työnsä myös työntekijän roolissa samalla innolla kuin toimisi itse yrittäjänä.

Yrittäjähenkinen henkilö on valmis hankkimaan koulutuksen, ehkä useammankin. Hän ymmärtää, että osaamisen laajentaminen auttaa häntä työmarkkinoilla. Hän on valmis tekemään töitä oppiakseen uusia asioita. Jos opinahjojen ovet eivät avaudu suoraan, hän menee eteenpäin kiertoteitä pitkin. Hänellä on kirkas tavoite, jota kohti hän määrätietoisesti etenee.

Näillä avuilla henkilö hakee uutterasti työtä itse. Hän ei jää odottelemaan kävelisiköhän työ jossain vaiheessa hänen luokseen. Vaikkei unelmatyötä ei olisikaan näköpiirissä, hän saattaa ottaa nöyrästi vastaan tilapäisiä työtehtäviä. Lyhyet ja osa-aikaisetkin työsuhteet kasvattavat verkostoa ja vievät häntä kohti tavoitetta. Kaikissa tilanteissa tämä vaihe ei tietenkään ole helppo ja pettymyksiä on usein odotettavissa matkan varrella.

Sinnikkyys useimmiten kuitenkin kannattaa. Jos pikaviesteihin ja sähköposteihin ei vastata, silloin pitää soittaa. Ja jos puheluihin ei vastata, pitää mennä käymään. Tavoitteen eteen voi joskus joutua tekemään hyvinkin paljon töitä, mutta aika usein ahkeruus ennen pitkää palkitaan.

Ja löydettyään työn yrittäjähenkinen työntekijä tekee parhaansa, jotta työtä tarjonnut organisaatio myös menestyy ja pystyy jatkossakin tarjoamaan hänelle työtä. Hän kokee olevansa osa yritystä ja sen menetystä, ei levitä pahaa sanaa työnantajastaan, vaan toivoo aidosti tämän parasta ja muistaa vapaa-ajallankin olevansa edustamansa yrityksen käyntikortti – siinä missä yrittäjä itsekin.

En mielelläni erottele työnantajia ja työntekijöitä tai esihenkilöitä ja alaisia, vaan näen heidät tasaveroisina tiimipelureina. Yrityksen menestys vaatii heitä kaikkia. Silti näen tärkeänä, ettei lojaalista työmyyrää polteta loppuun muita suuremmalla työtaakalla.

Valitettavasti kaikki esihenkilöt eivät kuitenkin aina osaa arvostaa työntekijöidensä yrittäjähenkisyyttä riittävästi. Tiedän useampia tapauksia, joissa yrittäjähenkiselle työntekijälle annetaan enemmän työtehtäviä kuin niille kollegoille, jotka ovat ”vain työssä täällä” ja jotka muistavat jokaisessa mahdollisessa tilanteessa mainita, että ”tämä ei kuulu minun työtehtäviini”.

Sillä yrittäjähenkinen ei yleensä napise. Hän ei ole turhan tarkka siitä, millaisella sisällöllä hän tehtäviä tekee. Hän ajattelee kokonaisuutta ja on usein valmis hyppäämään roolistaan tilapäisesti muihinkin tehtäviin, vaativampiin ja helpompiin. Hän auttaa kollegaa ja on hyvä tiimipeluri. Häntä pyydetäänkin mielellään kiireavuksi, koska tiedetään hänen joustavan ja pysyvän tiukoissakin aikatauluissa.

Jos kaikki yrityksen työntekijät sitoutuvat työhönsä samaan tapaan, jakautuvat työtkin tasaisemmin. Tiedän, että monessa organisaatiossa näin jo onkin.

Tietenkin itseohjautuvalla ja yrityshenkisellä työntekijällä tulee olla rajansa. Hän varmasti osaa asettaa useimmissa tapauksissa ne itse. Aivan kaikessa hän ei jousta, vaikka vieteri olisikin tavattoman pitkä. Tuota joustovaraa ei kannata kokeilla, vaan tarkastella työkuorman tasapuolista jakautumista – ja keskustella siitä jo etukäteen, koko tiimi yhdessä. Sillä vaikka yrittäjähenkinen on lojaali työntekijänä, hän ei epäröi tarpeen tullen hypätä uusiin työtehtäviin.

Yrittäjähenkisellä työntekijällä on myös mielestäni usein monia muita suurempi uupumisriski. Työssään flow-tiloihin syttyvä henkilö ei aina itse tunnista omaa rajallisuuttaan ja väsymystään ajoissa. Työ on hänelle intohimo ja hän on valmis joustamaan intohimonsa eteen yllättävänkin paljon.

Itseohjautuvuuden kääntöpuolena voi olla se, että kaikkein vähiten hän osaa auttaa juuri itseään. Yleensä hän taitavana itsearvioijana pohtii tekemistään kuitenkin laajemmin kuin pelkän sisällön näkökulmasta.

Yrittäjähenkinen työntekijä näkee usein maailmasta mahdollisuudet uhkien sijaan. Uhkat ovat hänelle vain haasteita, jotka etsivät ratkaisuja.

Kuva: Heli Antila.