Sosiaalisessa mediassa on viime vuosina levinnyt uusi ilmiö – pöyristyminen. Sen sijaan, että ihmiset pohtisivat ja toisivat esille omia näkökantojaan, he nostavat esille mielestään pöyristyttäviä päivityksiä, mediailmiöitä, klikkiotsikoita, kolumneja sekä pöyristyttäviä poliittisia tekoja.

Tästä seuraa mielestäni melko usein vaikutelma huvittavista besserwissereistä, jotka tuntuvat tietävän kaikesta kaiken. Ja joiden tietämistä ei sovi kyseenalaistaa, koska heidän maailmassaan on vain yksi totuus. He kuvailevat olevansa suvaitsevaisia, mutta todellisuudessa suvaitsevat omassa somekuplassaan vain samoin ajattelevia. Muut ovat pöyristyttävän väärässä ja pöyristyttävän tyhmiä, joten heidät kannattaa sulkea tiukasti oman kuplan ulkopuolelle.

Silti tätä toisinajattelijoiden sanomaa jaetaan aktiivisesti omassa kuplassa. Toisinajattelijat blokataan, mutta heidän sanomaansa tirkistellään salaa, jotta voitaisiin taas kerran pöyristyä.

Ja pöyristyttäjien eli trollien armeija nauttii tästä kehityksestä. He haluavat tietoisesti saada mahdollisimman suuren joukon pöyristymään, tarttumaan ja jakamaan aivan poskettomia väitteitä. Valitettavan usein he jopa onnistuvat siinä.

Tässä ilmiössä on montakin mielenkiintoista asiaa, joihin tarttua:

Miksi ihmeessä haluat antaa näkyvyyttä asialle, jota et allekirjoita? Tätä olen ihmetellyt monesti. Pöyristymällä jaetaan aivan muiden kuin itsensä agendaa ja saadaan sille suurta näkyvyyttä. Se on kenties ollut pöyristyttäjän alkuperäinen tarkoituskin. Kun erimielinen jakaja vielä kokee olonsa loukatuksi ja unohtaa nukkua yön yli rauhoittuakseen, on asiaton someriita valmiina. Pöyristynyt pöyristyttää omilla kommenteillaan ja tyhjänpäiväinen tyhjäpäinen väittely sen kun jatkuu. Suuttunut ihminen kirjoittaa harvoin mitään todella sovittelevaa.

Olen kuullut monelta ammattilaiselta sometoimijalta, että kiistoihin ei mielellään lähdetä enää mukaan. Myös mielipiteiden ilmaisussa ollaan aiempaa varovaisempia. Niin yleistä ja asiatonta alkaa meininki eri kanavilla ja olla. Tämä on suuri sääli. Sillä asiat eivät yleensä kehity tai muutu, jos niitä ajetaan ainoastaan yksi agenda huomioiden.

Pöyristymisen sijaan pitäisikin mielestäni pysähtyä pohtimaan, mistä syystä tuo toinen voi ajatella asiasta niin eri tavoin kuin minä. On kiinnostavaa tutustua hänen käyttämiinsä argumentteihin ja yrittää ymmärtää erilaista ajattelutapaa. Usein se kumpuaa henkilön omista taustoista, kokemuksista ja elinympäristöstä. Hän voi suhtautua vihamielisesti ammattiryhmiin tai asioihin, joista hänellä ei todellisuudessa ole mitään kokemusta. Mielipiteet tulevat mielikuvien kautta ja on suunnattoman helppo vastustaa sellaisia asioita, jotka eivät liity lainkaan omaan arkielämään.

Tästä kumpuaa ikävä kaksinaismoralismi ja vastakkainasettelu. Syytellään muita ja unohdetaan oma toiminta. Tai selitellään oman toiminnan osalta mustimmatkin asiat valkoisiksi.

Itse kaipaan sivistynyttä vuoropuhelua, kunnollista dialogia, jossa eri tavoin ajattelevaa vastapuoltakin arvostetaan. Kuten vanha viisaus sanoo, asiat voivat tapella, mutta ihmisten ei sitä pitäisi tehdä. Kaipaan myös sitä, että voimakkaita mielipiteitä esitettäessä mietittäisiin aina useita viiteryhmiä ja useita näkökulmia. Yhden hyvä ei ole aina hyvä kaikille. Päätökset ovat usein kompromisseja. Omasta näkökulmastaan täydellisestä maailmasta saa tietenkin haaveilla, mutta se voi olla monilta osin epärealistinen. Kas kun maailmassa on muitakin kuin sinä ja sinunmielinen kuplasi. Ja nuo muutkin on huomioitava, vaikka he eivät juuri sinun mielestäsi sitä ansaitsisikaan.

Politiikassa joudutaan käytännössä usein tekemään valinta kahden huonon vaihtoehdon välillä, koska hyvä vaihtoehto on epärealistinen ja mahdoton toteuttaa. Aika usein täytyy olla valmis valitsemaan huonoista vaihtoehdoista se vähemmän huono.

Siksi ei kannattaisi pöyristyä niin paljon, vaan pyrkiä rakentavaan dialogiin vastapuolen kanssa. Kokeile edes.

Ensikatsomalta kaunis, mutta ei kuitenkaan kelpaa ratkaisuksi ruokapöytään. Kuva: Heli Antila.