Mietipä hetki sitä, oletko ammatillisesti kiinnostava oman osaamisesi ja kokemuksesi kautta – vai luoko kiinnostuksen todellisuudessa taustaorganisaatiosi – se taho jota edustat?

Verkostoitumisessa puhutaan usein ihmisten välisestä toiminnasta. Samoista aihealueista kiinnostuneet toimijat kerääntyvät yhteen jakamaan kokemuksiaan ja ideoimaan yhdessä. Olen huomannut, että yhä useammin asiantuntijatyössä taustaorganisaatio ja työn tekemisen tapa alkavat menettää merkitystään. Kun toimija vaihtaa työpaikkaa, seuraa verkosto mukana ja yhteistyö jatkuu samojen ihmisten kanssa.

Toinen muutos on taustaorganisaatioiden ja -hankkeiden määrä. Moni on mukana useammassa erilaisessa toiminnassa ja niillä voi olla eri isäntä. Sulavasti yhteistyötä tehdään myös täysin erilaisilla työsuhteilla: osa toimijoista työskentelee yrittäjinä, osa julkisella sektorilla, osa yksityisellä, osa vain osa-aikaisesti isäntäänsä sidottuna.

Työn touhussa taustaorganisaatiolla ei tunnu olevan merkitystä. Yhteiset tavoitteet ja samansuuntaiset kehitysodotukset ratkaisevat. Ehkä joissain tilanteissa organisaation arvot ja toimintaperiaatteet saattavat asettaa rajoja toiminnalle. Ihan kaikkeen haluamaansa ei välttämättä voi suunnata.

Mutta toinenkin todellisuus on olemassa.

Työelämässä on edelleen niitä, jotka tuijottavat toiukasti organisaatiorajoja ja ehkä pahimmillaan yhteistyökumppanien hierarkkista asemaa organisaatiossa. Vain suurin ja korkeimmalle nouseva kelpaa. Koulutustakin saatetaan kysellä.

Ajatusmallissa ei ole mitään pahaa. Jokainen saa tietenkin valita yhteistyökumppaninsa haluamallaan tavalla ja arvottaa itse tärkeänä pitämiään asioita kumppaneiden valinnassa. Olen kuitenkin havaitsevinani hierarkkia- ja organisaatiokeskeisessä ajattelutavassa pientä vanhanaikaisuutta. En näe sitä kovin ketteränä ja kehittävänä tapana toimia – välttämättä.

Oman kokemukseni mukaan hyvät ideat ja toimintamallit saadaan usein oman toimialueen ulkopuolelta – niiltä, jotka ovat jo toimineet toisin, ehkä paremmin. Puhutaan parastamisesta. Mitä enemmän olet tekemisissä oman organisaatiosi ulkopuolisten toimijoiden kanssa, sitä luontevammin kuulet uusia ajatuksia ja pääset hyödyntämään niitä omissa työtehtävissäsi.

Monitoimijuus haastaa myös perinteisen organisaatiokeskeisen ajattelutavan. Jos edustaa samanaikaisesti useita taustatoimijoita – ja pahimmillaan jopa useita aihealueita, saattaa näyttäytyä vähintään epäilyttävänä. Koita siinä sitten selittää, että eniten kiinnostaa kaikki ja rikkautta on pyöriä mahdollisimman monenlaisissa verkostoissa siiloutumisen sijaan.

Samanlaiset ymmärtävät.

Kuva: EA.