Kansainvälisyys nousee esille monin erilaisin tavoin. Yhden näkemyksen mukaan se tuntuisi tarkoittavan matkustamista jonnekin, toiseen näkemykseen riittää kokouskielen muuttaminen englanniksi, vaikka kaikki osallistujat puhuisivat natiivisuomea.

Kolmannet ajattelevat kansainvälisyyttä me ja muut -akselilla. Heistä on pelottavaa, että alkuperäisväestön seuraksi tulee ”niitä muita”. Neljänsille kansainvälisyys on luonteva tapaa elää. Se tarkoittaa sitä, että asioita tarkastellaan globaaleina kokonaisuuksina – silloinkin kun niistä puhutaan Suomessa ja suomeksi.

Kansainvälisyyden erilaiset ulottuvuudet tulevat hyvin esille myös silloin, kun työskentelemme maahanmuuttajien kanssa. Osa näkee tärkeänä, että heille tarjotaan mahdollisuus opetella suomea ja integroitua täkäläiseen kulttuuriin.

Erityisesti korkeasti koulutetuissa työympäristöissä tulokkaiden pitovoimaa ei kuitenkaan välttämättä tueta kielitaidolla. Keskustelu muutetaan helposti englanniksi, eikä edes mahdollisuutta suomen oppimiseen tarjota – ei, vaikka tulija sitä toivoisikin.

Eräs korkeakouluopettaja harmitteli yli kymmenen vuoden Suomessa asumisen jälkeen, ettei hänelle ole missään vaiheessa ole haluttu tarjota mahdollisuutta opetella kunnolla suomea. Hän tuli jäädäkseen ja olisi halunnut oppia kielen.

Kovasti ihmettelen myös sitä pelkoa, että muualta tulevien koettaisiin vievän työ- tai koulutuspaikkoja suomalaisilta tai että heidän sijoittumisensa matalapalkka-aloille halutaan nähdä vain orjatyövoiman käyttönä. Kaikille maksetaan samojen työehtosopimusten mukaan kansalaisuudesta riippumatta. Ikäluokkien pienentyessä niin koulutus- kuin työpaikkojakin kyllä riittä. Pitääksemme yllä monipuolista ja laadukasta koulutusta tai kasvuhakuista yritystoimintaa osallistujia tarvitaan lisää.

Emme pärjää vain omillamme.

Olen hämmästynyt myös siitä, että työvoimapulan laajuutta ei tunnuta vieläkään ymmärtävän. Suurista ikäluokista puhuttiin jo minun lapsuudessani. Kymmeniä vuosia sitten tiedettiin, että suuria ikäluokkia seuraavat pienemmän ikäluokat, heitä vieläkin pienemmät ja niin edelleen. Ikäpyramidi alkaa näyttää ikävästi kärjellään seisovalta kolmiolta. Se taas tarkoittaa sitä, että tilanne luisuu aina vain pahempaan suuntaan, ellei tekijöitä löydy.

Samaan aikaan koulutustaso on Suomessa noussut. Moniin suorittaviin ammatteihin ei enää riitä tekijöitä omasta takaa, vaan heitä on houkuteltava muualta. Eläkepommi uhkaa ja työvoimapula koskee erityisesti suorittavaa työtä.

Mielestäni on vain yksiselitteisesti hienoa, jos työmahdollisuutemme kiinnostavat ja pystymme pitämään yhteiskunnan pyörät pyörimässä. Tekijöiden puute on jo nyt esteenä monien yritysten kasvulle ja sitä myöten se uhkaa myös nykyisen elintasomme ylläpitoa.

Miksi kansainvälisyys ei voisi olla meille ihan normaali arkinen juttu- ihan kotikansainvälisyyttä ja suvaitsevaisuutta, ilman lähtöä minnekään tai teennäistä kielillä puhumista. Ollaan ylpeitä myös omista kulttuurisista taustoistamme ja tarjotaan muille mahdollisuus tutustua myös niihin.

Advertisement