Tänään olen pohtinut osaamisen ja osallisuuden merkitystä. Osa toimijoista lähtee ratkaisemaan haasteita itse, kun toiset odottavat jonkun ratkaisevan kaikki asiat heidän puolestaan. Toiset kehittyvät ja kehittävät samaan aikaan kun toiset kritisoivat ja syyllistävät. Kolmannet toistavat vanhaa opittua mantraa siitä, miksi kehittyminen ei ole mahdollista.

Ja silti meillä kaikilla on ainakin teoriassa samat mahdollisuudet.

Aamutuimaan kirjoitin osaamisesta ja siitä, kenen vastuulla osaamisen hankkiminen viime kädessä on. Elämme maassa, jossa on mahdollisuus kouluttaa itseään ilmaiseksi tai hyvin edullisesti vaikka tohtoriksi asti.Koulutus ei automaattisesti takaa kaikille onnea ja autuutta, sillä työllistymiseen ja menestymiseen vaikuttaa moni muukin asia.

Mutta kyllä monipuolinen osaaminen tarjoaa paremmat lähtökohdat kuin tutkinnon puuttuminen.

Meillä on paljon mahdollisuuksia kouluttautua aikuisena tai innostaa henkilöstöämme ja kollegojamme kouluttautumaan. Elämä ei lopu tutkintoon, ei edes kahteen.

* Tiedämmekö mahdollisuuksista?

* Uskallammeko kysyä, jos emme tiedä?

* Tiedämmekö keneltä kysyä?

* Ehdimmekö pysähtyä miettimään osaamisemme kehittämistä kiireisen arjen keskellä?

* Puhutaanko osaamisista kehityskeskusteluissa?

Tietenkin voisi kysyä, pitääkö edes kehittyä, jos nykytilannekin tyydyttää. Jos naapuriorganisaatiossa kehitetään ja maailma ympärillämme on vinhassa muutoksessa, kannattaa ehkä varovaisin askelin lähteä mukaan…