”Mukava mies” ja ”kiltti rokkari” ovat olleet ilmaisuja, joita olen kuullut käytettävän Nirvanassa ja Foo Fightersissakin soittaneesta Dave Grohlista. Itse en ole tavannut miestä, vaikka tunnen tietenkin hänen musiikkiaan. Rokkielämäkertojen vannoutuneena ystävänä halusin siis kurkistaa Grohlin elämään lukemalla uunituoreen ”Tositarinoita” -teoksen. Enkä kadu ratkaisuani.

Grohlin elämäkerta on positiivisella tavalla erilainen. Siinä ei herkutella rock-kliseillä tai legendaksi nousseiden bändikavereiden tarinoilla. Kirja on henkilön nimeltä Dave Grohl elämäkerta, henkilön, jonka elämästä löytyy muutakin kuin rock – muun muassa perhe.

Kiltteyttä tai ei, Grohlin kirjassa korostuu hänen lämmin suhde äitiinsä. Opettajan toiminut äiti tarjosi pojalleen mahdollisuuden lähteä koulun sijasta kiertueelle – etsiä, kokea ja löytää omaa elämäänsä. Tie tähteyteen ei ollut yhtään sen helpompi ja nopeampi Dave Grohlille kuin kenellekään muullekaan. Se vaati lukuisia tunteja harjoittelua, kokemusta ja musisointia omien tavoitteiden eteen. Tie tähtiin oli kuoppainen ja vaati alkeellisten, epämiellyttävien, kylmien ja nälkäistenkin hetkien sietämistä.

Usko omaan tekemiseen vei miestä kuitenkin eteenpäin uralla. Varmasti mukana oli lopulta hieman onnea ja sattumiakin, olemista oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja oikeiden ihmisten seurassa.

Ja mitä siihen kiltteyteen tulee. Epäilen vahvasti, että kaikkia kiertuelämän karikoita ja kokeiluja ei suinkaan tuoda kirjassa esille. Lopputulos siis näyttäytyy kohtuullisen siistinä kokonaisuutena, ei silti kuitenkaan pyhimysmäisenä. Tuhmuuksia tulee esille sivulauseiden pinnallisena antina. Vauhtia Grohlin elämästä ei silti ole puuttunut.

Laajasta ystäväpiiristään kertova Grohl antaa kirjassaan perusteen myös mukavan miehen maineelleen. Hän on selvästi uskollinen ja luotettava ystävä monille musiikkipiirin tunnetuille hahmoille. Ystävyys kuvastuu lopulta hyvin arkisena toimintana, jossa aikaa vietetään yhdessä perheiden kesken. Arjessa Paul Mc Cartney saattaa opettaa pianonsoittoa tai Joan Jett lukea iltasatuja Grohlin tyttärille – tai Grohl esiintyä yhdessä tyttärensä kanssa tämän koulun juhlassa.

Kirjasta heijastuu mukava tavallisuus. Sitä lukiessa ei rakennu tähtikulttia, vaan elämä jakautuu kahteen erilaiseen rooliin: kiertueisiin ja kotoiluun, työhön ja arkeen – vähän niin kuin meillä kaikilla muillakin.

Rokkitähden elämän sijaan tai sen lisäksi Grohlista piirtyy kuva rakastavana perheenisänä, joka on valmis lentämään vaikka maailman toiselle laidalle lastensa vuoksi. Työnarkomaanina mietin häpeillen, että itse en ehkä uhrautunut yhtä paljon.

Nirvanan nopea nousu ja äkillinen loppu kuitataan kirjassa lopulta melko nopeasti, vain yhtenä elämänvaiheena. Siitäkin huolimatta, että juuri se elämänvaihe teki Grohlista julkisuuden henkilön. Vaikka hän asui jonkin aikaa yhdessä Kurt Cobainin kanssa, hän puhuu edesmenneestä ystävästään kirjan sivuilla yllättävänkin vähän. Musiikkimaailman legendaksi nousseen Cobainin kohtalo on ilmiselvästi ollut Grohlille hyvin raskas paikka, jota hän ei mielellään muistele.

Kirja on monipuolinen kattaus paljon kokeneen ja nähneen henkilön elämästä. Se on helppoa ja mukavaa luettavaa. Grohlin ikätoverina ja rock-maailman kanssa myös jonkin verran työskennelleenä minun on helppo samaistua kasvutarinaan monessakin suhteessa.

Liikuttava on kirjan kiitososuus, jossa miellyttävä lukukomeus paljastuu koronakirjaksi. Todellakin, menestyneen miehen erottaa taviksesta se, että hän on valmis täyttämään tyhjänkin hetken tekemisellä – vaikka sitten kirjoittamalla elämäkerran.

”Kun maailma sulki ovensa maaliskuussa 2020, kohtasin elämäni suurimman pelon: Minulla ei ollut mitään tekemistä… … Niinpä päätin kirjoittaa kirjan.”

Erinomainen päätös. Ilman kirjaa en olisi pystynyt todistamaan, että julkinen imagosi tuntuu kulkevan aivain todellisilla jäljillä. Kiitos Dave. Nyt tunnen sinut hieman paremmin.

Grohl, D. 2021. Tositarinoita. Bazar Kustannus.