Muistat ehkä alakouluvuosilta ulkoa lastenloruja, mutta olet unohtanut myöhemmin oppimiasi tärkeitä asioita, joita saattaisit kaivata normaalissa arjessa. Lienet joskus myös saavuttanut kokeessa hyvän arvosanan olemattoman vähällä lukemisella tai toisinaan lukenut viikkotolkulla läpäisemättä silti tenttiä.

Minä ainakin tunnistan.

Minna Miao on kirjoittanut kiinnostavan kirjan ”Kasvun asenne oppimisessa – hyödyllisten haasteiden käyttöopas”. Siinä hän paneutuu oppimiseen ja kasvun asenteeseen psykologian näkökulmasta. Tämä hieman erilainen tulokulma erottaa kirjan puhtaasti kasvatustieteellisistä teoksista, vaikka yhteisiä piirteitäkin toki löytyy paljon.

Oppiminen on teema, josta on ammennettavissa monipuolista pohdintaa. On tietoista ja vaivihkaista oppimista. Sitä tapahtuu virallisissa koulutusympäristöissä – ja kaikkialla muuallakin, tarkoituksella ja vahingossa. Ja oppiminen jatkuu läpi elämän. Joskus opiskelu on mukavaa ja joskus kaikkea muuta. Ilmapiiri ja oppimisympäristö voivat helpottaa tai vaikeuttaa oppimista.

Kirjassa pohditaan osuvasti, mikä tekee oppimisesta joillekin helpompaa kuin toisille. Voiko asiaa selittää muullakin kuin lahjakkuudella? Entä voiko lahjakkuutta oppia? Tai mikä on motivaation rooli? Mikä auttaa flow-tilan saavuttamista? Mikä määrä haasteita on sopiva? Oppimisen tulisi aina sisältää myös onnistumisen kokemuksia, jokaiselle. Ja kasvun asenteella on mahdollista ainakin osittain kompensoida lahjakkuutta.

Käsiteltävä asia on niin monisäikeinen, että valmiita vastauksia on vaikea antaa. Ei Miao siihen pyrikään, hän haluaa herättää lukijan ajattelemaan ja pohtimaan. Vinkkejä oman oppimisen helpottamiseksi kirjasta on toki löydettävissä. Yksi tällainen on suhtautuminen epävarmuuteen ja keskeneräisyyteen. Mitä helpommin pystyt sitä sietämään, sitä paremmat valmiudet sinulla voi olla myös oppia jotain uutta.

Unohtaminenkin voi tukea oppimista. Avainasemassa on tietenkin myös se, kuinka hyvin oppija onnistuu yhdistämään uudet asiat aiemmin kokemiinsa ja itselleen merkityksellisiin asioihin. Tästä syntyy kestävämpiä muistijälkiä. Mutta mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi kaikille. Niin yksilöllisestä asiasta oppimisessa on kyse.

Elävät esimerkit tekevät Miaon kirjasta kiinnostavan ja helppolukuisen. Pohtimistehtävät soveltuvat yksin tai ryhmässä tehtäväksi. Itse aion kokeilla kiinnostushaastetta keväällä kirjoittajapiiriläisteni kanssa. Moni pohdintatehtävistä avittaa myös oman itsearviointikyvyn kehittämisessä. Oppimisen näkökulmasta tämä on varsin merkittävä taito.

Pohdinnat auttavat lukijaa matkalla kohti onnistuvaa oppimista, tiellä, jossa väistämättä kohtaa myös epäonnistumisia. Miao kuvaakin oppimista osuvasti hitaaksi muutokseksi. Nopeita pikavoittoja ei välttämättä ole luvassa. Kirja herättää jo ensilukemalla niin paljon ajatuksia, että siihen on syytä palata myöhemmin uudelleen.

Pohdinnoissa on myös paljon hyvää kyseenalaistamista. Pelkkä optimismi saattaa sumentaa arviointikykyämme. Jokainen opetusalalla työskentelevä voisi käsi sydämellään pohtia, palkitaanko koulussa ja hänen omissa arvioinneissaan todellisuudessa hyvästä suoriutumisesta vai hyvästä oppimisesta.

Kiitos kun sain lukea.

Miao, M. 2021. Kasvun asenne oppimisessa – hyödyllisten haasteiden käyttöopas. Jyväskylä: PS-Kustannus.