Internet-haku johdatti minut puolivahingossa kolme vuotta vanhan kirjan äärelle. ”Motivaatio ja oppiminen”. Ilmeisesti en todellakaan ollut tullut lukeneeksi kirjaa aiemmin. Kirjan toimittajaa Katariina Salmela-Aroa muistan kyllä käyttäneeni viitteenä useammissakin yhteyksissä. Päätin siis tutustua motivointikirjaan. Tässä tekstissä avaan kirjan myötä syntyneitä ajatuksiani, en ehkä ihan perinteisen kirja-arvion muodossa, vaan soveltaen.

Kirja on jaettu kahteen osaan. Sen artikkeleissa puhutaan oppilaiden motivoinnista ja motivaation rakentamisesta yhteisvoimin. Monissa teksteissä pääpaino on kouluympäristössä ja nimen omaan nuorissa oppijoissa. Monet asiat on kuitenkin lukijan mielessä käännettävissä laajemminkin.

Kun itse mietin oppimista, liikun useimmiten aikuiskasvatuksen ja elinikäisen oppimisen kentällä. Minulle oppijat ovat ajatuksissani aikuisia ja usein työn ohessa ties kuinka monetta tutkintoaan tai osaamistaan suorittavia. Hymähdän siis ensilukemalta esim. kavereiden vakutuksen merkitykselle, kunnes tunnistan ilmiön myös aikuisten opiskelumaailmassa. Näinhän se menee oppijoiden iästä huolimatta: kun joku on tyytymätön, hän siirtää äärimmäisen helposti negatiivisia ajatuksia muidenkin mieleen. Lumipallo laajenee helposti, jos siihen ei heti tartuta.

Jos yksi oppija ei ota vastuuta oppimisestaan, eikä saa näkyviä sanktioita, on tämä omiaan laskemaan myös jonkun muun saman ryhmän oppijan motivaatiota. Vastaavasti kuin motivoitunut opiskelija ruokkii muita opintojen ääreen, vaikutus näkyy käänteisenäkin. Tyytyväinen ja innostunut opiskelija laittaa helposti hyvän kiertämään ryhmässä.

Motivaatiota pohtiessa olennaisia käsitteitä ovat muun muassa toimijuus, pystyvyys, itsesäätely, yhteissäätely, merkityksellisyys, itsenäisyys, pätevyys, yhteenkuuluvuus, osallisuus… Listaa voisi jatkaa. Niin monisäikeisestä asiasta puhumme puhuessamme motivaatiosta ja motivoinnista.

Kuten edellisen kappaleen käsitelistaukseni ja kirjan kaksi osaakin antavat ymmärtää, voidaan motivaatio tarkastella kahdesta eri tulokulmasta. Voidaan puhua oman itsensä motivoinnista ja ryhmän motivoinnista. Ja kuitenkin nämä kaksi asiaa ovat riippuvuussuhteessa toisiinsa. Kavereiden lisäksi muukin oppimisympäristö vaikuttaa aina oppimiseen. Ja vaikutuksensa on myös henkilökohtaisella suhtautumisella epäonnistumisiin tai aiemmilla pystyvyyden kokemuksilla. Toinenkin kahtiajako liittyy motivaatioon: ulkoinen ja sisäinen motivaatio.

Oppimattomuudesta syytetään julkisessa keskustelussa usein opettajaa. Kieltämättä hyvän opettajan onkin oltava melkoinen kameleontti. Onnistunut opetus riippuu opettajien kyvyistä sopeuttaa opettaminen opiskelijaryhmän mukaan. Jokainen opetustyötä tehnyt tietää sen, että samoilla materiaaleilla ja metodeilla ei kannata opettaa kahta erilaista ryhmää. Ryhmien tieto- ja kokemustaso ovat aina erilaisia, toiset kaipaavat enemmän teoriaa, toiset lähestymistä käytännön kautta. Motivoivana tekijänä voi toimia valinnanmahdollisuuksien tarjoaminen. Kun opiskelijat kokevat voivansa vaikuttaa omaan oppimiseensa, syntyy tästä helpommin innostuksen kierre kuin valmiiksi annetussa passiivisessa oppimisessa.

Jokainen ryhmä tarvitsee myös itselleen sopivat haasteet; ei liian helppoja – eikä liian vaikeita. Kirjassa muistutetaan myös meille kaikenkarvaisille oppijoille niin perinteisestä ajattelumallista: onnistuminen johtuu itsestä ja epäonnistumisille haetaan selitystä oman itsen ulkopuolelta. Näinhän se menee.

Kirja antaa paljon ajatuksia ja vinkkejä opetustyötä tekeville. Ohjauksen merkitystä ja psykologisten perustarpeiden tukemista ei kannata väheksyä. Myös alan perusteoreetikkojen ajatuksia muistutellaan lukijoiden mieliin käytännön esimerkkien lisäksi. Rivien välissä muistutetaan myös opetettavan ryhmän erilaisuudesta, erilaisista arvostuksista, kiinnostuksista ja odotuksista. Vaikka opettaja kuinka tasapuolisesti haluaisikin ryhmäänsä lähestyä, totuus on kuitenkin se, että mukana on heikompia ja lahjakkaampia oppijoita – ja osalle riittää kurssin läpäisy, siinä missä toiselle kelpaa vain täydellinen suoritus ja pullolleen pakattu uuden opin reppu.

Kannattaa myös muistaa, että oppimista tapahtuu muuallakin kuin koulumaailmassa. Motivoitumista tarvitaan entistä enemmän myös kiireisessä työelämässä. On syytä pysähtyä motivoimaan itseään ja muita. Koen saaneeni kirjasta paljon eväitä omaan ajatteluuni. Ehkä yksi suurimmista oivalluksista liittyy motivaatiokäsitteen muokkautuvuuteen ja tilannesidonnaisuuteen. Kun siihen vaikuttaa moni sisäinen ja ulkoinen tekijä, tapahtuu myös jokaisen oppijan henkilökohtaisessa motivaatiotasossa muutoksia aina tilanteen mukaan.

Mallioppilaskaan ei ole kaikissa tilanteissa ja kaikissa teemoissa innostuneimmillaan. Mutta muutos voi olla myös mahdollisuus.

Salmela-Aro, K. 2018. Motivaatio ja oppiminen. Jyväskylä: PS-Kustannus.

Advertisement