Liikunta ja liikkuminen on tällä hetkellä ehkä trendikkäämpää kuin koskaan. Tai ainakin siitä puhutaan enemmän. Ja liikkuminen on monimuotoistunut – on erilaisia tapoja liikkua ja urheilla. Liikkuminen ja urheilu tarkoittavat eri ihmisille eri asioita. Ilman lisääntynyttä vapaa-aikaa liikunta tuskin olisi noussut näin keskeiseksi tekijäksi nykyihmisen elämässä. Aiemmin liikuttiin työtä tehdessä, ruumiillisen työn ohessa – nyt yhä useammin vapaa-ajalla, jolloin oma valinnanvapauskin nousee merkittävään rooliin. Reunaehtojakin on: kaikilla ei ole varaa harrastaa kaikkea, eivätkä kaikki alueet tarjoa samanlaisia mahdollisuuksia.

Myös urheilun käsite on monipuolistunut. Sanaa käytetään puhuttaessa niin kunto-, kilpa- kuin huippu-urheilustakin. Ja jokainen kuntourheilija ymmärtää taatusti sen suuren eron oman harrasteensa ja globaalin huippu-urheilun välillä. Ja kun näiden amatööri- ja ammattilaisurheilijoiden lisäksi on vielä penkkiurheilijoitakin – niitä joita aihe kiinnostaa kovastikin, mutta jotka eivät itse välttämättä edes harjoita mitään urheilulajia.

Hannu Itkosen Liikkumisen sosiologia on kiinnostava avaus liikunnan ja urheilun maailmasta ja näiden kytköksistä sosiologiaan. Hän kertaa teoksessaan useiden sosiologian perusteoreetikkojen näkemyksiä ja vie ne liikunnan kentälle. Näin rakentuu mielikuva sosiologien ajattelun suhteesta liikkumiseen.

Itkonen on liikuntasosiologian professori Jyväskylän yliopistossa sekä liikuntasosiologian ja liikunnan kulttuurihistorian dosentti Itä-Suomen yliopistossa. Kirjallaan hän paikkaa sen tyhjiön, jossa liikuntasosiologiassa ei ole ollut perussosiologiaan kiinnittyvää suomenkielistä oppikirjaa. Nyt on.

Vaikka kyseessä on oppikirja on se helppolukuinen ja katsannoltaan varsin monipuolinen. Kirja muistuttaa elävästi mieleen, että liikunnalla on yhteiskunnassamme myös taloudellinen, poliittinen, kulttuurinen ja sosiaalinen merkitys. Ryhmässä liikuttaessa voidaan aihetta tarkastella myös vaikkapa organisaation, sosialisaation ja vuorovaikutuksen näkökulmista myös yhteiskunnalliset muutokset huomioiden.

Myös median rooli sen määrittäjänä mistä ja miten puhutaan tulee esille. Tehdessään valintoja paitsi tavalliset liikkujat, myös mediat käyttävät valtaa. Se mitä tehdään ja mistä puhutaan rakentaa mielikuvia ja usein määrittää myös muiden toimintaa. Liikunnan moninaisesta luonteesta ja suhteesta muuhun elämään kertoo sekin, että liikunnan merkitys saattaa osaltaan näkyä myös hyvä- ja huono-osaisuuden jakaantumisessa. Jos elämässä alkaa mennä heikommin, myös liikunta saattaa vähentyä elämästä.

Kirja vie lukijansa pohdinnassaan melko syvälle. Yksi hyvä esimerkki tästä on liikkuminen luonnossa. En ollutkaan ajatellut erilaisten luontosuhteiden roolia ja merkityksiä. Siinä missä yksi kokee liikkuvansa luonnossa täysin rakennetun ympäristön keskellä, on toisen luontoa kansallispuisto merkittyinen reitteineen ja kolmannelle luonnossa liikkuminen on vapaata erämaista luontoa, josta ihmisen kädenjälki ei välity.

Kaikki edellä mainitut kokeneena huomaan omien mielikuvieni vahvuuden. Kun itse puhun luonnossa liikkumisesta, en kulje valmiita reittejä tai liiku asutusten välisissä keskuspuistoissa. Minulle luonto on merkkaamaton metsäalue, jolle polun kuluttavat ainoastaan omat lenkkitossuni ja jossa äänimaailma syntyy vain luonnon omista äänistä, linnunlaulusta ja puiden lehtien kahinasta tuulessa, kun autoteitä ei ole lähimaillakaan.

Kirja herätti paljon ajatuksia ja tulen varmasti tarttumaan siihen vielä uudelleenkin. Niin penkkiurheilua kuin liikkumistakin rakastavana ihmisenä löysin sieltä itseni moneenkin kertaan ja pysähdyin myös pohtimaan valintojani, mieltymyksiäni ja niiden taustoja.

Itkonen, H. 2021. Liikkumisen sosiologia. Vastapaino.