Kuluneen vuoden ajan mielessäni on kuohahtanut monta kertaa. Kuohahdus on saattanut tulla poliitikkojen haastatteluja ja kommentteja seuratessa, sosiaalisen median keskusteluja lukiessa, television ja päivälehtien uutisointia seuratessa tai vaikkapa ihmisten kommentteja ja kokemuksesia kuunnellessa.

Kuohahtaminen johtuu siitä, että yrittäjyyttä ja yrittäjähenkisyyttä tunnutaan noin yleisellä tasolla ymmärtävän erittäin vähän. Yhteiskuntamme normaalina näyttäytyy palkansaajana toimiminen, siis sellaisena palkansaajana, jolla on vain se yksi työ. Kaikki muu tuntuu aivan liian usein näyttäytyvän epänormaalina ja päätyvän yhteiskunnan rattaissa jatkumattomaan luukutukseen kiusallisena erityistapauksena – tai jopa kokonaan yhteiskunnan turvarakenteiden ulkopuolelle putoamisena.

Tämä on mielestäni erittäin suuri harmi ja väärinkäsityksistä se kiusallisin mahdollinen. Jos oikeasti ymmärtäisimme ja hyväksyisimme yrittäjyyttä paremmin, uskon monien ongelmienkin ratkeavan helpommin. Yksi sellainen voisi olla vaikkapa työllisyys. Entä jos uusi normaali olisikin se, että menetettyään tilapäisesti palkkatyönsä, henkilö voisi riskittömästi kokeilla osaamistaan yrittäjänä?

Sinä kriittinen lukijani pohdit varmaan sitä, millä mandaatilla minä väärinymmärryksistä oikein kirjoitan ja asioista kuohahtelen. Olen toiminut päätoimisena yrittäjänä kymmenen vuoden ajan, yritykseni on työllistänyt ihmisiä, olen toiminut myös freelancer-statuksella, sivutoimisena yrittäjänä, yhtymäosakkaana, yrittäjäpuolisona, maatalousyrittäjäperheen lapsena, opettanut yrittäjyyttä ja liiketoimintaa sekä opiskellut yrittäjyysopintoja ja hallintotiedettä. Olen ollut myös palkansaajana niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla.

Laatikkoja siivoillessani löysin Power point -sarjan, jonka avulla olen avannut yrittäjyyden saloja ammattikorkeakoulun viestinnän ja liiketalouden opiskelijoille. Ensimmäisen diani oli otsikoinut sanoilla ”Mitä on yrittäjyys?” ja näillä ranskalaisilla viivoilla sen perustelin:

  • vaihtoehto palkkatyölle
  • mahdollistaa itsenäisen toiminnan
  • työllistää, vaihtoehto työttömyydelle
  • oman osaamisen hyödyntämistä
  • luovuutta
  • päättäväisyyttä, yhteistyökykyä
  • riskinottoa
  • tavoitteellisuutta, mahdollisuuksiin uskomista
  • ideointikykyä, visiointia
  • kilpailuhenkisyyttä

Näiden lisäksi muistan maininneeni opiskelijoilleni, että yrittäjän sinun tulee olla myös hieman itsekäs, joska silloin sinun asioitasi ja etujasi ei automaattisesti enää aja juuri kukaan muu. Olet omillasi.

Olen laatinut listan vuonna 2010 ja allekirjoitan sen edelleen. Korostan kuitenkin, että lähestyn aihetta pienyrittäjän näkökulmasta. Näkökulma on mielestäni hyvin perusteltu, sillä Suomenkin yrityksistä suurin osa on PK-sektorin yrityksiä.

Näen yrittäjyyden sopivan hyvin palkkatyön oheen tai sen rinnalle. Minun mielestäni aloittavan yrittäjän lähtökohtaisena tehtävänä on työllistää itsensä. Yrityksen tulee myös tehdä positiivinen tulos. Muiden työllistäminen tulee eteen vasta siinä tilanteessa, kun bisnes alkaa kasvaa niin isoksi, ettei kaikesta enää selviä kohtuullisessa työajassa yksin.

Työllistäminen voi mielestäni tapahtua kahdella tavalla. Yrittäjä voi palkata työntekijän omaan yritykseensä, tai ostaa apua toiselta pienyrittäjältä alihankintana. Molemmilla tavoilla on työllistävä vaikutus.

Vaikka toisin usein väitetäänkin, ensimmäisen työntekijän palkkaminen on yrittäjälle erittäin kallis taloudellinen satsaus. Toisen ihmisen tulo yritykseen tarkoittaa käytännössä sitä, että työvälineet (esimerkiksi tietokoneet ja ohjelmistot) on tuplattava, työtoiminta ja työntekijä vakuutettava, usein hankittava kiinteä työpiste sekä tietenkin maksettava palkan sivukulut eläkemaksuineen – ja monta muuta pientä asiaa.

Karkeasti voi siis arvioida, että uuden työntekijän on omalla työpanoksellaan tuotava yritykseen vähimmilläänkin oma bruttopalkkansa ainakin tuplana, todennäköisesti vielä paljon enemmänkin, jotta kaikki lisäkulut saadaan katettua. Jos tämä ei toteudu, yrityksen kassa hupenee. Rahoja ei voi vain ottaa budjetista, ne täytyy tienata työllä.

Alihankintatyö saattaa olla paremmin ennalta arvattavaa. Voit pyytää kumppaniyritykseltä tarkan tarjouksen ja maksat vain toteutuneista työsuorituksista ennalta sovitun hinnan. Parhaimmillaan useista pienyrityksistä syntyy tehokkaita yritysverkostoja, joiden yhteistyö sujuu joustavasti ja jotka voivat yhdessä ottaa vastaan isompiakin toimeksiantoja. Myös tämä verkostomalli tuo töitä monille.

Mitä pienempi ja kevyempi yrityksen rakenne on, sitä helpompi toiminta on sopeuttaa myös poikkeustilanteessa. Jos toiminta äkkiarvaamatta keskeytyy, yksinyrittäjä on vastuussa ainoastaan omasta toimeentulostaan ja yrityksen kiinteistä kustannuksista. Korona-aikana huomasimme kipeällä tavalla, että jo sekin on käytännössä aika iso summa euroja. Työttömyyskorvaukset eivät ole yrittäjille mikään itsestäänselvyys.

Joustavat työajat vai aina auki?

Omasta mielestäni parhainta yrittäjyydessä on valinnanvapaus ja työaikojen joustavuus. Kukaan ei käskytä sinua tekemään asioita tietyllä tavalla tai tiettynä aikana. Juuri tästä syystä on osattava olla itseohjautuva ja innostunut. Toisinaan voit silti tehdä lyhyempiä päiviä ja ottaa aikaa itsellesi.

Asialla on kuitenkin myös kääntöpuolensa. Tuotteet tai palvelut on hinnoiteltava markkinavetoisesti. Joissain tapauksissa se voi tarkoittaa sitä, että yrittäjälle jää aivan liian vähän katetta menoihin nähden, mutta hintojen nosto saattaa tiukassa markkinatilanteessa karkoittaa nykyisetkin asiakkaat. Tästä syystä moni yrittäjä joutuu tekemään pitkiä päiviä, eikä pysty pitämään lomia.

Yrittäjän matematiikassa tärkeintä on se, että tuloja on enemmän kuin kuluja. Pienikuluinen yritystoiminta onkin tietenkin riskittömämpää kuin sellainen toiminta, jossa pelkästään säännöllisistä kiinteistä kuluista kertyy suuria menoja – oli sitten tuloja tai ei. Toiminnan keskeytys vaikuttaa negatiivisella tavalla asiakasvirtaan vielä pitkiä aikoja toiminnan uudelleenkäynnistämisen jälkeenkin.

Asenneilmapiirissä on mielestäni paljon parantamisen varaa. Olen huomannut aivan liian monien ihmisten näkevän yrittäjyyden äärimmäisen negatiivisena asiana, enkä voi ymmärtää miksi. Ihmettelen, miksi yrittäjien ja palkansaajien välillä halutaan nähdä syvä kuilu tai kilpailutilanne, kun lopulta kyse on vain erilaisesta tavasta tehdä työtä.

Monilla palkansaajilla ei olisi töitä ilman yrityksiä ja monet julkisetkin peruspalvelut loppuisivat kokonaan, jos kaikki yritysten toiminta häviäisi ja verotulot katoaisivat valtion ja kuntien budjetista. Hyvinvointiyhteiskuntaa ei olisi olemassa ilman yrityksiä.

Yrittäjähenkisyys on vastuun ottamista yhteisistä asioista. Palkansaajana voit kantaa oman vastuusi tukemalla suomalaista yrittäjyyttä – ostamalla vaikka kotimaisia mansikoita ulkomaisten sijaan.

Hyödyt siitä itsekin.