Maallemuutto ja etätyö ovat nousseet keskusteluissa korona-ajan ilmentymiksi. Lähes aina keskusteluissa unohdetaan se, että varsin monelle niin maaseudulla asuminen kuin etätyökin ovat olleet erittäin tuttuja asioita jo hyvin pitkään. Silti olen iloinen asian saamasta kiinnostuksesta ja huomiosta.

Maalla asumiseen ja työskentelyyn sisältyy edelleen paljon vääriä käsityksiä. Aina en tunnista keskustelujen maaseutua.

Tietenkin maaseutuja on monenlaisia. On seutuja, joissa luettelemani asiat ovat isoja kaupunkeja paremmalla tolalla. Kaikkialla näin ei tietenkään ole. Tässä kolme väittämää, joihin törmään toistuvasti – ja joiden kanssa olen eri mieltä.

1. Maalla ei ole työpaikkoja. Kyllä muuten on. Viime viikkoina olen tavannut useiden kuntien ja yritysten edustajia, joilla on yhteinen haaste: löytää osaavaa työvoimaa. Erityisesti metallialan työntekijöistä tuntuu olevan suuri pula lähes kaikkialla, mutta moni muukin ala kärsii kipeästi työvoimapulasta. Suosittelen ottamaan suoraan yhteyttä yrityksiin ja kyselemään työmahdollisuuksia. Korkeakoulutetut asiantuntijat pystyvät tekemään usein etätyötä, joten työn sijainnilla ei ole heille merkitystä.

2. Maalla ei ole kunnon tietoliikenneyhteyksiä. Ei varmaan ihan kaikkialla vielä olekaan, mutta valokuitua löytyy kattavasti jo varsin monilta maaseutumaisilta alueilta ja lisää rakennetaan koko ajan. Emme me käytä nettitikkuja ja kiroile pätkiviä tai ylikuormittuneita yhteyksiä. Kerran se valokuidun liittymissopimus taloudellisesti kirpaisee, sen jälkeen asian suhteen ei enää tarvitse murehtia.

3. Maalla ei ole harrastuksia lapsille. Matkat harrastuksiin voivat olla pitkiä ja aiheuttaa vanhemmille harmaita hiuksia, mutta kyllä lähes jokaisesta seutukunnasta taitaa löytyä vaikkapa oma musiikkiopisto, taiteen perusopetusta ja useampiakin urheiluseuroja. Kaikki eivät välttämättä tiedä, että useissa pienissä kunnissakin on jäähallit ja toimivat lätkäjoukkueet – kyllä, siis kokonainen joukkueellinen lapsia. Lisäksi maaseudulla kodit sijaitsevat yleensä lähellä luontoa ja isot pihat tarjoavat loistavat leikkimahdollisuudet pienille lapsille.

Maaseutuasumisen ehdottomasti huonoin puoli liittyy mielestäni julkisiin kulkuyhteyksiin – tai siis siihen, että niitä ei ole. Ei sen bussin tarvitsisi ihan viiden minuutin välein mennä, kunhan menisi edes kerran päivässä – tai edes kerran viikossa…