Blogini tämän päivän luetuimmat artikkelit liittyvät etäopetukseen. En ole tuloksesta yllättynyt. Koronatilanteen pahentuessa yhä useammat koulut ja luokat ovat ensi viikolla siirtymässä kolmeksi viikoksi etäopetukseen. Kovin suuri ennustaja ei tarvitse olla siinäkään asiassa, että siirtymä sujuu nyt viime kevättä paremmin. Noviiseja ei enää ole, vaan jokainen koulu on jo saanut omat kokemuksensa etäopetuksesta.

Minua kiusaa kuitenkin muutama asia etäopetuksesta käytävässä keskustelussa. Tilanteissa, joissa etäopetukseen on jo päätetty siirtyä, kohdistaa osa opettajista edelleen energiansa pahan etäopetuksen vastustamiseen ja perusteluihin siitä, miksi heidän mielestään etäpetukseen ei tulisi siirtyä. Näistäkin asioista on toki syytä puhua, mutta silloin kun siirto on käsillä, kannattaa mielestäni keskittyä suunnittelemaan omaa opetusta – jotta se olisi epämieluisassakin tilanteessa parasta mahdollista.

En muutenkaan pidä siitä, että etäopetus teilataan julkisessa keskustelussa mustavalkoisesti vain huonoksi tai hyväksi vaihtoehdoksi. Se on nimittäin niitä molempia. Vaikkei asiasta puhutakaan, vaikuttaa esimerkiksi opettajan asenne etäopetuksessa yllättävän paljon opetuksen sisältöön kuin opiskelijoiden motivointiinkin. Vain innostunut opettaja pystyy innostamaan. Kasvoton tehtävänantoautomaatti innostaa vain harvoja.

Samoin kuin luokkahuonetilanteessa, on ruudun takanakin pedagogisesti erittäin taitavia opettajia ja hieman taitamattomampia opettajia. Yksiselitteistä hyvän opettajan käsitettä ei ole olemassa. Ryhmädynamiikka saattaa saada aikaan sen, että samakin opettaja on toisen ryhmän kanssa huikean taitava, mutta toisen porukan kanssa ei yhteistä säveltä löydy minkäänlaisin poppakonstein – eikä oppimisen iloa tapahdu.

Avainasemassa ovat myös opiskelijat. Osalle etä sopii jopa lähiopetusta paremmin, toisilla itsenäisestä opiskelusta ei tahdo tulla mitään minkäänlaisissa olosuhteissa. Valitettavasti pandemiatilanteessa ei ole valinnanvaraa. Opetus täytyy monin paikoin toteuttaa etänä – riittävän hyvällä tavalla. Siksi peräänkuulutankin sitä, että tosiasia hyväksyttäisiin ja voimat kohdennettaisiin opetuksen toteuttamiseen eikä olosuhteista valittamiseen. Niiden aika on myöhemmin – tämän ja seuraavan pandemian välissä. Refloiktointi on kyllä syytä tehdä huolellsiesti, jotta huonosti toteutuneista asioista voidaan ottaa opiksi.

Nyt eletään ”jaa jotain” -viikkoa. Toivon, että etäopetusaiheisista pohdinnoistani on apua monelle, joka edelleen kipuilee oman etäopetuksensa kanssa. Sen ei tarvitse olla vaikeaa eikä epämiellyttävää. Yritä vain parhaasi positiivisella asenteella; enempää ei kukaan voi vaatia.

Tässä muutama vinkki ja teksti aiheesta:

  1. Suhteuta tehtävien määrä käytettävissä olevaan aikaan. Annoinko liikaa etätehtäviä.
  2. Älä mieti yksittäisiä oppitunteja, vaan keskity viikkosisältöihin. Etäkoulussa yksiköt on ajateltava uusiksi.
  3. Moni asia on opiskelijoillekin vaikeaa. Diginatiivikaan ei opi uutta sovellusta automaattisesti.
  4. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa toteuttaa etäopetusta. Etäopiskelu on erilaista jokaiselle opiskelijalle.
  5. Muista yhteisöllisyys myös verkossa. Päivän teema: #verkko-opiskelu, #etäopetus
Kuva: Heli Antila.