Kehityskeskustelussa eräs henkilö sanoi oivaltaneensa toista korkeakoulututkintoa suorittaessaan, miten vähän hän lopulta tiesi ja ymmärsikään asioista. Kyseessä ei ollut huono itsetunto, vaan ymmärrys siitä, että yksi tutkinto opetti lopulta vain hieman näkökulmia yhdestä asiasta. Kahden näkökulman sijoittaminen laajaan kokonaisuuteen ja muiden lähtökohtien ymmärtäminen oli vasta alkutaipaleella. Toista eri alan tutkintoa suorittaessaan hän joutui paikoin jopa kyseenalaistamaan aiempaa tietämystään. Hän huomasi konkreettisesti, että tuttua asiaa voidaan lähestyä muistakin ihan erilaisista näkökulmista. Ja tästä hänelle heräsi älyllinen uteliaisuus.

Tämä tarina tuli elävästi mieleen erästä kirjaa lukiessani.

”Miksi teemme tyhmiä virheitä ja miten tehdä parempia päätöksiä?”

Näin kysyy David Robson teoksensa Älykkysloukku kannessa. Robsonia kiinnostaa erityisesti se, mikä saa älykkäät ihmiset tekemään tyhmiä virheitä. Monet samantyyppiset ajatteluvirheet toimivat käytännössä harhaanjohtajina – ja pahimmillaan saavat aikaan jopa kohtalokkaita virheitä. David Robson on Lontoossa asuva tiedetoimittaja, jonka artikkeleita on julkaistu muun muassa New Scientist -tiedelehdessä sekä The Guardian- ja The Washington Post -sanomalehdissä.

Kirja on kiinnostavaa luettavaa ja Robson käyttää asioidensa konkretisoimiseen lukuisia hyviä esimerkkejä. On vaikea päästä yli siitä, että itsekin kompastuu muutamiin hänen esimerkeistään tekemällä järjettömän typeriä virheitä. Toisaalta on tavallan lohdullistakin kuulla, että vastaavanlaiset ajatusharhat ovat aika yleisiä muillakin.

Älykkyysloukun muotoina Robson listaa muun muassa seuraavat asiat:

  • hiljaisen tiedon ja vaihtoehtoisen ajattelun puute
  • dystrationalia (kyvytön ajattelemaan ratinaalisesti), motivoitu päättely, vinoumasokeus
  • ansaittu dogmatismi (omaa totuutta ei epäillä)
  • juurtuneet ja automaattiset käyttäytymismallit

En voi olla ajattelematta, että seurustelu ainoastaan samanmielisten kanssa saattaa johtaa juuri Robsonin mainitsemiin virhepäätelmiin. Hän tuokin teoksessaan useaan kertaan esille sen, että kun ihminen sitoutuu vahvasti johonkin ideologiaan, tulee hänestä tavallaan sokea kaikille muille näkemyksille. Omaa kantaansa voi olla haastavaa muuttaa, vaikka uutta alkuperäisestä poikkeavaa perusteltua tietoa olisikin yhtäkkiä saatavilla. Tällaisessa tilanteessa henkilö ei välttämättä kyseenalaista lainkaan omaa näkemystään, vaan ottaa uudesta tiedosta tavallaan vastaan ainoastaan ne asiat, jotka tukevat hänen aiempia käsityksiään.

Väittäisin, että tämä on hyvin pelottava ilmiö. Omia näkemyksiään tulee olla valmis kehittämään ja muuttamaan. Robsonkin puhuu reflektoivasta ajattelusta ja aktiivisesta avoimesta ajattelusta. Jos et perehdy lainkaan asiaan, miten voit tietää sen olevan virheellistä. Hän peräänkuuluttaakin älyllistä nöyryyttä. Viisautta voi kehittää ja uutta tietoa hankkia. On ihan luonnollista, että ajatuksetkin muuttuvat tiedon määrän lisääntyessä.

Moraalinen algebra juontaa juurensa Benjamin Franklinin ajatuksista. Useilla valinnoilla on niin hyötyjä kuin haittojakin. Valintatilanteessa voi esimerkiksi jakaa paperiarkin kahtia ja listata hyödyt ja haitat eri puolillle. Tämän jälkeen ne voi numeroida tärkeysjärjestyksessä ja jos hyöty on yhtä suuri kuin haitta, niin molemmat rastitetaan listalta pois. Näin jäljelle jäävät näkökulmat ratkaisevat, miten tasapaino lopulta asettuu. Siitä voi olla hyötyä päätöksentekotilanteessa.

Nostan esille kirjasta toisenkin esimerkin. James Stigler pohti hyvää opettamista kolmen vaiheen kautta:

  1. Tuottoisa ponnistelu eli opiskelijoiden hämmennys vieraiden käsitteiden edessä.
  2. Yhteyksien luominen. Käsitteiden erojen, yhteyksien ja suhteiden tunnistaminen.
  3. Tarkoituksellinen harjoittelu. Ei identtisten ongelmien toistamista, vaan vaihtelun ja haasteiden lisäämistä.

Osana uusien asioiden oppimista ja omaksumista hän näkee muun muassa riskinsietokyvyn. Kokeilun merkitystä ei kannata väheksyä. Ja hämmennys voi olla tehokas opettaja.

Miten päästä alkuun: uteliaisuus, älyllinen nöyryys ja älyllinen itsenäisyys

Minkä avulla toteuttaa: tarkkaavaisuus, älyllinen huolellisuus, älyllinen perusteellisuus

Miten kohdata haasteet: avoimuus, älyllinen rohkeus, älyllinen sinnikkyys

Kirja on monipuolinen kattaus, jossa tuodaan esille useita teorioita, esimerkkejä ja käsitteitä. Loppuun on koottu lista tyhmyyden ja viisauden luokittelusta. Mielestäni kirjassa tyhmyys ja viisaus nivoutuvat yhteen kiinnostavalla tavalla. Kun asioista tulee automatisoitua rutiinia, unohtuu viisaus ja sorrutaan tyhmiin virheisiin. Kun kysytään yhtä asiaa, keskittyy vastaajan huomio siihen, eikä hän huomaa kysymyksen muita ominaisuuksia, joissain tapauksissa jopa järjettömyyttä.

Kunnianhimo saattaakin menestymisen sijasta vain ruokkia tyhmyyttä. Ja monissa tilanteissa tyhmyys saadaan leviämään kulovalkean tavoin – hyvinkin viisaissa piireissä.

Mielestäni kirja antaa paljon ajattelemisen aihetta ja herättää pohtimaan myös omia ajattelu- ja toimintatapojaan. Arjen kiireessä tulee väistämättä helposti sorruttua helppoihin ansoihin. Jos ne tunnistaa, saatta onnistua jopa välttämään niistä muutaman.

Robson, D. 2020. Älykkyysloukku. Tuuma-kustannus.