Kirjoitin eilen verkkotyöskentelyn yhteisöllisyydestä. Jatkan nyt samasta teemasta hieman syventäen ja rajaten aihetta. Mietin tässä kirjoituksessa sitä, miten opettaja voi verkkokurssilla tukea opiskelijoiden yhteisöllisyyden tunnetta. Useinhan verkkokurssin haasteena voi olla näkymättömyys ja se, että opiskelijat eivät tunne toisiaan entuudestaan.
Oletetaan, että kyseessä on yksittäinen verkkokurssi ja satunnainen ryhmä. Mitä tekisin rakentaakseni opiskelijoille keskinäisen yhteisöllisyyden kokemuksen?
1. Esittely. Verkkokurssilla ei pidä mennä suoraan asiaan, vaan ensimmäinen orientaatiotehtävä voi olla lyhyt kirjallinen esittely, jossa opettaja ja kaikki kurssilaiset kertovat ketä he ovat, mistä he tulevat, mitä he harrastavat ja millaiset tavoitteet he asettavat kyseiselle kurssille. Tuo viimeksi mainittu on tärkeä signaali myös opettajalle kurssin jatkokehittämisen suhteen.
2. Osallisuuden kokemus. Tehtävät eivät mielellään saa olla liian mekaanisia. Pienetkin valinnanmahdollisuudet takaavat sen, että opiskelijan on helpompi rakentaa osallisuuden kokemus. On motivoivaa päästä tekemään valintoja ja vaikuttaa omaan tekemiseensä – pieninäkin paloina. Muista myös tarjota ohjausta tukea kaipaaville jo kurssin alkuvaiheessa – kerro milloin, missä ja miten apua on saatavilla. Joskus pidin kurssin alkuvaiheessa verkkopalaverin, johon halukkaat saivat tulla kysymystensä kanssa ja julkinen kysymysalue oli myös käytössä koko kurssin ajan.
3. Yhdessä tekeminen. Moni opiskelija tekee mielellään tehtäviä yksin omassa tahdissaan. Kannattaa kuitenkin miettiä, voisiko mukana olla myös tiimeissä tehtäviä osioita. Tiimityö onnistuu loistavasti myös verkkoalustoilla. Tiimitehtävät kannattaa mielellään aikatauluttaa kurssin alkupäähän, jotta tekeminen ei hidasta nopeasti etenevien opiskelijoiden tahtia.
4. Tilaa kysymyksille. Jos kurssin osallistujamäärä on suuri, opettajan kannattaa ehdottomasti rakentaa kestustelualue kysymyksille. Suurin osa opiskelijoilta tulevista kysymyksistä on sellaisia, joihin joku toinen opiskelija osaa vastata. Vertaisohjaus antaa positiivisen osallisuuden kokemuksen ja helpottaa tuntuvasti opettajan työtä. Muutenkin työläällä verkkokurssilla on iso apu, jos suurimpaan osaan kysymyksistä vastaa toinen opiskelija. Samalla myös asiakaskokemus paranee, koska vastaus tulee kysyjälle nopeammin.
5. Kahvihuone tai lörpöttelypaja. Opiskelijoilla voi olla tarve jakaa muitakin asioita, jotka eivät liity kurssisisältöihin millään tavoilla. Tällaista epävirallista keskustelua varten kannattaa suunnitella erillinen kahvihuone tai lörpöttelypaja. Epävirallinen keskustelu vahvistaa yhteisöön kuulumisen tunnetta ja saattaa toimia monille opiskelijoille myös motivaattorina. Kahvihuoneen käytön tulee kuitenkin olla aina vapaaehtoista.
6. Älä ole näkymätön ope. Vaikka analytiikka olisi käytössä, tehtävät olisi etukäteen kellotettu ja vertaisohjauskin toimisi hyvin, muista näkyä kesken kurssin myös opettajana. Pienet palautteet, täsmennykset, muistutukset tai mitkä hyvänsä kommentit tekevät sinusta näkyvän ja innostavat opiskelijoita jatkamaan kurssin loppuun asti.
Ja vaikka joku keskeyttäisi, muista ettet olisi välttämättä voinut tukea häntä yhtään enempää. Verkkokurssin työläys yllättää usein myös opiskelijat, joten keskeyttäjiä löytyy valitettavasti aina. Tukitoimilla ja loistavalla ohjauksellakaan ei pystytä estämään keskeyttämisiä; ainoastaan vähentämään niitä.
Ajatuksia viestinnästä - ja vähän muustakin 