Kirjoitusintoni lisääntyessä olen yhä useammin pohtinut sitä, miksi teen omassa bloggauksessani tietoisesti hyvin monia asioita toisin kuin olen muita opettanut. Miksi teen tahallani ”virheitä”, joiden perusteella muut mahdollisesti tuomitsevat minut kömpelöksi aloittelijaksi: ”eikö se tuotakaan tajua”? Miksi luon tietoisesti rosoista imagoa itselleni?
Yhtäkkiä tajusin vastauksen.
Olen liikkeellä punk-asenteella. Haron valtavirtaa vastaan tekemällä asioita toisin – ilmaiseksi. Sosiaalisessa mediassa minua on aina kiinnostanut nimen omaan sen ilmaisuus. Minussa elää pieni tutkija ja kokeilija. En hamua mahdollisimman suurta euromäärää tai kiireistä ja täyttä kalenteria. Minun missioni on kokeilla ja nähdä, millaisen näkyvyyden ja kokemuksen pystyy saavuttamaan hyödyntämällä vain ja ainoastaan ilmaisia ratkaisuja.
Toisinaan kokeilen joitain tiettyjä asioita huijatakseni algoritmeja, toisinaan pyrin olemaan tietoisesti tekstini kanssa mahdollisimman näkymätön – ja tarkastelen uteliaana tuliko joku sittenkin ajatusteni äärelle – mistä, milloin ja miksi? Minulle bloggaus on samalla myös uusia oppimiskokemuksia. Testaan erilaisia asioita jatkuvasti. Tarkastelen tekstieni saamaa palautetta ja liikenteen vaihtuvuutta eri aiheiden ja eri tavalla toteutettujen julkaisujen välillä.
Olen oppinut paljon uutta. Ja tutkimustyö ja uuden oppiminen jatkuu edelleen.
Vielä toistaiseksi en muuta blogiani org-pohjaiseksi, en hanki toimintaani tukevaa omaa domainia, en markkinoi bloggauksiani erityisen näkyvästi Facebookin eri ryhmissä, en ota mainoksia sivuilleni enkä supista blogini sisältöä kapeaan substanssialueeseen. Jne. jne.
Miksi?
Koska minä voin. 🙂
Tunnistatko sinä itsessäsi ”nuoren” kapinallisen piirteitä? Sitä en sano, ettenkö minäkin jonain päivänä toimisi tehokkaimmalla mahdollisella tavalla ja maksimoisi blogini tuottamaan mahdollisimman suuria euromääriä. Vielä tänään ei kuitenkaan ole sen aika.
Mukavaa päivää kaikille!
Ajatuksia viestinnästä - ja vähän muustakin 