On kiinnostavaa seurata sanan maakunta käyttöä julkisessa kielenkäytössä.Välillä tulee meileen, että emmekö enää tunne sanan tarkoitusta.
Olen ollut ymmärtävinäni ainakin seuraavanlaisia käsityksiä maakunnasta:
1. Maakunnat – koko Helsingin ulkopuolella oleva Suomi
2. Maakunnat – maakunnan keskuskaupungin ympärillä oleva maakunta
3. Maakunta – joku kaukainen periferia, josta minun ei tarvitse välittää
Olen miettinyt sitä, miksi maakunnista puhutaan nykykielenkäytössä usein siten, että itse oltaisiin niiden ulkopuolella. Jokainen suomalainen kuitenkin asuu jossain maakunnassa ja on siis itsekin osa tätä käsitettä. Suomessa maakuntia on tällä hetkellä 19. Jos et tiedä mitä ne ovat ja mihin itse kuulut, voit tarkistaa asian nopeasti vaikkapa Wikipediasta.
Yhtenä tekijänä oman maakuntaidentiteetin vähenemiseen saattaa olla eri heimojen ja murteidenkin sekoittuminen yleisyyden liikkuvuuden myötä. Koetaanko useiden muuttojen jälkeen enää olevan oikein mistään kotoisin? Itsekin laskin asuneeni viidessä eri maakunnassa, vaikka olen ollut suhteellisen paikallaan pysyttäytyvä.
Korona-uutisoinnissa maakunnatkin nousivat ainakin osittain esille sairaanhoitopiirien tilastojen kautta, vaikka maakuntien ja sairaanhoitopiirien rajat eivät aivan yhteneväiset olekaan. Päivittäinen tartuntamäärälista muistutti kaikille mieleen, että Suomi on iso maa, jossa asutaan ja työskennellään hyvin erilaisissa olosuhteissa.
Itse näen eri maakunnat rikkautena.
Maakuntajakoon törmää myös hankemaailmassa. Mielestäni maakunnallinen hanke tulee toteuttaa aina siten, että yhteistä hyvää saa oikeasti ihan koko maakunta – ei pelkästään sen keskuskaupunki parin ison naapurinsa kanssa. On koko maakunnan etu, että koko maakunta voi hyvin. Jos reuna-alueiden annetaan näivettyä, näkyy se ennen pitkää negatiivisena kehityksenä keskuskaupungeissakin. Vastaavasti maakuntien keskuskaupunkien hyvinvointi jakautuu hyvinvointina yli kuntarajojen.
Maakunnallisen kehittämisen ajattelumalli tulisi mielestäni olla samalla tavoin tasapuolinen kuin entisen paikallislehden toimituksessa. ”Mennääs nyt tekeen tuolta kylältä jotain juttua, kun siitä ei ole lehdessä ollut mitään pitkään aikaan.”
Kaikkialta se jutunaihe löytyi – ja vielä aika helposti.
Tulevasta kesästä povataan lähimatkailulle suotuisaa. Nyt itse kukin voisi tehdä pitkän tähtäimen suunnitelman siitä, että tutustuu koko kotimaahansa – ja kiertää lähivuosina tutustumassa sen jokaiseen maakuntaan; niiden ominaispiirteisiin, murteisiin ja herkkuihin.
Ajatuksia viestinnästä - ja vähän muustakin 