Perusopetuksessa on siirrytty etäopetuksesta lähiopetukseen. Lähiopetuskaan ei noudata normaaleja käytäntöjään tarkkojen turvaohjeistusten vuoksi. Siirtymävaiheessa on hyvä pohtia kuitenkin sitä, millaista etäopiskelu erilaisille opiskelijoille käytännössä on ollut.

Nostan tekstissäni esille erilaisia opiskelijatyyppejä ja heidän suhtautumistaan itsenäiseen opiskeluun. Opiskelijaprofiilit on luotu omien kokemusteni perusteella. Toimin useita vuosia opiskelijatuutorina ammattikorkeakoulussa ja olen käynyt kahdenkeskisiä keskusteluja lukuisten erilaisten ja eri-ikäisten opiskelijoiden kanssa. Listaamani asiat tulivat esille vuosittain. Mielestäni profiilit on siirrettävissä myös peruskoulun yläluokkien ja toisen asteen opiskelijoihin.

1. Lahjakas puurtaja. Pärjää lähi- ja etäopetuksessa. Hänellä on opiskelu- ja tiedonhankintataidot kunnossa ja uusiin asioihin on helppo motivoitua. Annetut tehtävät hän tekee aina huolellisesti eikä uuden tiedon hankinta ole ongelma.

2. Tunnollinen oppija. Haluaa tehdä tehtävänsä huolellisesti. Hänelle ei riitä ainostaan suoritutuminen, vaan hän haluaa myös ymmärtää ja omaksua asiat. Lähiopetuksessa tunnolliset pärjäävät hyvin, mutta etäopetuksessa saattaa tulla jumi, jos jotain asiaa ei opikaan annetun materiaalin pohjalta. Tehtävät tunnollinen tekee vain ollessaan varma oppimisestaan, joten pitkällä etäjaksolla tehtäviä on voinut jäädä rästiin ellei oppimiskokemusta ei ole syntynyt. On myös mahdollista, että tehtävien määrä on ollut niin suuri, että tunnit päivässä ovat yksinkertaisesti loppuneet kesken.

Jos opettaja ei pystynyt jäljittämään etäkoulun aikana syytä tehtävien tekemättömyyteen, kannattaa hänen selvittää opiskelijan kokemukset lähijakson aikana. Tunnollinen oppija ei kerro hankaluuksistaan koko luokan kuullen, joten henkilökohtainen kontakti opettajan kanssa on tärkeää. Tunnollisella on halu oppia, joten hänen motivaatiostaan kannattaa huolehtia.

3. Suorittaja. Tekee varmasti aina kaiken vaaditun. Hän ei kuitenkaan välttämättä ole oppinut kaikkea ja tehtävät saattavat olla hyvin pinnallisesti tai jopa virheellisesti tehtynä. Suorituskeskeiselle opiskelijalle riittää se, että kaikki on hoidettu. Hän ei mieti asiaa oppimisen näkökulmasta.

Myös suorittaja tarvitsee kevään lähijaksolla keskustelua opettajan kanssa. Hänen kanssaan kannattaa puhua opiskelu- ja tiedonhankintataidoista sekä omien oppimistavoitteiden asettamisesta. Suorittaja ei ole välttämättä laiska, mutta hänen opiskelutaidoissaan on kehittämistä.

4. Toiminnanohjauksen kanssa kipuileva. Pyrkii hyvää suoritukseen, mutta hänen on haasteellista päästä tehtävissä alkuun. Tuntityöskentely onnistuu, koska opettaja antaa konkreettisen ohjeen, mutta etänä selkeää ohjetta ei välttämättä tulekaan. Hän ei tiedä mistä pitäisi aloittaa ja mikä tehtävän tavoite on. Jo näiden kysymysten selvittämiseen saattaa mennää aikaa useita tunteja. Ajan kuluessa opiskelija hermostuu huomatessaan olevansa jäljessä aikataulusta.

Vaikka tavoitteena on tehdä kaikki huolella, tunnit päivässä eivät millään riitä kaikkien tehtävien tekemiseen. Jotain jää väistämättä tekemättä. Myös tässä tilanteessa opettajan kannattaa lähijaksolla selvittää huolella opiskelijan kokemukset etäopetuksesta.

5. Keskittymiskyvytön. Heitä on kahdenlaisia. Toisille lähityöskentely on vaikeaa muiden ihmisten ja erilaisten ärsykkeiden vuoksi. Tämä ryhmä puhkeaa kukkaan etäopetuksessa. Toisille taas yksin työskentely on vaikeaa, koska muiden tekeminen ei rytmitä omaa tekemistä. Heille etätyöskentelystä ei tahdo tulla mitään. Lopputulos on sama kuin toiminnanohjauksen kanssa kipuilevilla. Myös he tarvitsevat lähijaksolla henkilökohtaista keskustelua opiskelustaan.

6. Sosiaalinen. Kärsii yksin tekemisestä. Hän on hyvä tiimityöskentelijä ja kaipaa muiden seuraa. Pahimmillaan etäopiskelu näkyy kielteisesti myös tehtävissä.

7. Arka tai kiusattu. Nauttii etäopetuksesta. Mitään jännitteisiä tilanteita muiden ihmisten muodossa ei ole, vaan kerrankin opiskeluun voi keskittyä rauhassa. Toivon todella, että heillä olisi jatkossakin mahdollisuus suorittaa silloin tällöin etäjaksoja.

Listani ei ole kattava. Haluan kuitenkin nostaa opiskelijoiden erilaisuuden ja tuen tarpeen esille.Tarkkasilmäiset lukijat huomaavat, että kodin ja opiskelijan omia ongelmia en ole listannut lainkaan. Niilläkin on suuri merkitys.

Moneen kohtaan olen kirjoittanut, että opiskelija tarvitsee kahdenkeskisen keskusteluhetken opettajan kanssa. Tiedän että kaksi viikkoa erityisjärjestelyineen ei useissakaan kouluissa valitettavasti mahdollista tätä. Riskinä on kuitenkin se, että etäopetus tappoi opiskeluopinnon lopullisesti joltain ryhmältä. Muodostuneet ongelmat pitäisi pystyä purkamaan keskustelujen avulla, etteivät negatiiviset etäkokemukset heijastu jatkokoulutukseen ja ammatinvalintaan.

Olen tavannut paljon opettajia, joiden näkökulmasta myöhästyneet ja rästiin jääneet tehtävät ovat yksiselitteisesti aina opiskelijan piittaamattomuutta tai laiminlyöntiä. Siksi palautekin on vain negatiivista. Itse ajattelen toisin. Mielestäni opiskelijan kanssa on AINA syytä keskustella niistä syistä, MIKSI tehtäviä ei ole tehty ajallaan tai loppuun. Usein taustalta löytyy ihan pätevä syy.

Kaikki eivät tee asioita samassa aikataulussa. Viittasin jo aiemmassa kirjoituksessani siihen, että usein etäopiskelussa annetaan pikemmin aivan liikaa tehtäviä kuin liian vähän.  

Tehtäviä suunnitellessa saattaa helposti unohtua se, että uppo-oudon asian opiskelu vie aina tehtäviä enemmän aikaa. Ja kaikille opiskelijoille tuo uusi asia ei ole edes helppo. Myös monet näkymättömät asiat tekevät ahkerastakin opiskelijasta hetkittäin erityistä tukea tarvitsevan. Jos tilanteesta ei keskustella, saattaa muutos olla pysyvä ja motivaatio opiskeluun kadota lopullisesti.

Muistan elävästi vieläkin lukiovuoteni. Koska en halunnut ottaa yöunistani aikaa läksyille, ainoa vaihtoehto oli jättää osa tehtävistä tekemättä. Pitkämatkalaisella opiskelijalla illat loppuivat aina kesken. Tunnolliselle opiskelijalle se oli todella kova pala. Opettelinkin sellaisen strategian, että tein aina ensin vaikeimmat aineet, jolloin kaikki helpoimmat ja mukavimmat aineet jäivät lähes aina tekemättä. Lopputulos oli se, että selvitin kirjoitukset ylisuoriutumalla vaikeissa ja alisuoriutumalla vahvoissa aineissani.

Voi miten toivoisinkaan, että opiskelijan yksilölliset tukitoimet ja opiskelijan ymmärtäminen sekä opettajan resurssointi ohjaukseen toimisivat jo nykyisin paremmin. Pahoin pelkään, että vaikka halua ja osaamista opettajilta löytyykin, niin aikaa ohjaukselle ei ole annettu riittävästi. Se ei ole kenenkään etu.

blogi15
Kuva: Heli Antila.