Kevät on ollut poikkeuksellinen. Erityisesti sosiaalisessa mediassa on nähty kasapäin mielipiteitä niistä asioista, jotka karanteenin aikana ovat menneet huonompaan suuntaan. Myös media on uutisoinut paljon ikäviä uutisia. Ja jokainen toki löytää omista kokemuksistaan nipun asioita, jotka eivät tänä keväänä menneet aivan toiveiden mukaan. Niihin en puutu nyt.

Mutta onko kaikki oikeasti mennyt vain huonompaan suuntaan?

Haluan nostaa tässä tekstissäni esille esimerkinomaisesti kolme asiaa, jotka ovat muuttumassa minun mielestäni paljon parempaan suuntaan.

1. Ympäristö kiittää. Monelle halu matkustaa on aiemmin ollut ilmastoa tärkeämpää – eikä yhdenkään lentomatkan väliin jättäminen ole tuntunut mahdolliselta. Vapaa-ajan matkojen lisäksi myös työmatkoja on tehty aiemmin kevein perustein. Ihmisiä on pyydetty kokouksiin ulkomaille ja toiselle puolelle Suomea sellaisissakin asioissa, jotka olisi voitu hoitaa lyhyellä videopuhelulla. Myös pitkiä työmatkoja konttoreille on saatettu tehdä monesti aivan turhaan, sillä siellä ei ole välttämättä olekaan ollut aikaa ja mahdollisuuksia keskustella työkavereiden kanssa. Nyt on opittu, että monet asiat sujuvat etänä tehokkaammin ja nopeammin – eikä päivittäinen matkustelu enää väsytä työntekijöitä.

2. Lähituotteiden arvostus. Huoltovarmuuskeskusteluissa erityisesti suomalainen ruoka ja kotimaiset tuotteet ovat nostaneet arvostustaan. Prosessoidun ja kaukaa tuotetun ruuan suosio on laskenut. Aiemmin paljon parjattu maataloustyökin on alkanut kiinnostaa kausityöläisiä. Myös maaseutu asuinpaikkana on etämahdollisuuksien lisääntyessä entistä useammalle mahdollinen. Globaalien trendituotteiden sijaan moni etsii nyt lahjoiksi paikallisia lähituotteita, joiden tuotantoketjut tunnetaan – ja joista jokainen euro jää kasvattamaan Suomen kansantaloutta. Hetkessä elämisen sijaan on opittu myös varmasti varautumaan tulevaan edes hieman paremmin.

3. Arvomaailman muutos. Suomalaisen maaseudun ja luonnon arvostus on noussut. Tosin retkeilypaikoilla on ikävällä tavalla käynyt ilmi, että osa suomalaisista on ollut jo niin vieraantuneita luonnosta, että he ovat roskanneet paikkoja. Omaa kulttuuritaustaa, kotimaata ja kotiseutua arvostetaan nyt enemmän. On seurattu koronakonsertteja ja webinaareja ja huomattu mikä valtava määrä osaamista meiltä löytyy.

Kun kauas ei ole saanut liikkua, on huomattu lähialueenkin tarjoavan ihan oikeasti paljon kiinnostavia asioita. Liikunta ja ulkoilu ovat lisääntyneet. Pinnallisesta ja kiireisestä elämästä ollaan siirrytty hieman rauhallisempaan tempoon – ja myös oman perheen yhteistä aikaa on monilla ollut nyt enemmän. Materiaalisesta henkisyydestä on siirrytty enemmän sisäisen henkisyyden suuntaan. Myös yhteisöllisyyden ja auttamisen merkitys on kasvanut ja sisäinen maailma on ulottunut oman minän tarpeita laajemmaksi.

blogi17
Kuva: Heli Antila.

 

 

Advertisement