Palaan vielä eilen mainitsemaani Kasvatus-lehden artikkeliin Luottamuksen rakentuminen verkko-opiskelussa. Artikkelin taustana on Jyväskylän yliopiston avoimen yliopiston verkkokurssilla opiskelleiden opiskelijoiden ajatuksia luottamuksesta. (Valkonen, Tyrväinen, Uotinen 2020.)

Luottamuksen rakentuminen verkko-opiskelussa on etäopiskeluun siirtymisen myötä noussut varsin ajankohtaiseksi kysymykseksi. Esimerkiksi nostamassani tutkimuksessa tutkittiin asiaa opiskelijoiden näkökulmasta.

Varmasti moni etäopetukseen vasta nyt tutustunut opettaja on huomannut myös käytännössä uudelleen ryhmäyttämisen tärkeän merkityksen. Ryhmä on erilainen luokassa ja verkossa. On tärkeää luoda turvalliset ja yhteisölliset olosuhteet myös etäopetuksessa.

Tutkimuksessa opettajaan liittyvinä osa-alueina nousivat esille suunnittelutyö, sisällöllinen ja ohjauksellinen ammattitaito sekä läsnäolo. Opiskelijoiden puolella korostuivat yhteisöllisyys, vastuu omasta työskentelystä sekä kunnioitus kanssaopiskelijoita kohtaan. Itse verkko-opiskeluun liittyivät puolestaan käytettävyys ja tekninen toimivuus sekä turvallisuus. (Valkonen, Tyrväinen, Uotinen 2020.)

Omien kokemusteni perusteella opettajan tuki ja ohjaus sekä verkkopedagoginen ammattitaito ovat avainasemassa myös luottamuksen herättämisen suhteen. Opettaja ei voi olla etänä näkymätön, vaikka verkkokurssi etenisikin itsenäisesti. Opiskelijoiden pitää tietää, miten opettajaan saa yhteyden ja milloin häneen voi olla yhteydessä.

En myöskään suosittele opettajalle liian aktiivista otetta. Joka päivä ei tarvitse pitää yhteyttä ja kommentoida, vaan opiskelijoiden työskentelylle on osattava antaa myös tilaa. Liialla aktiivisuudella opettaja herättää helposti opiskelijoissa ahdistusta ja riittämättömyyden tunnetta – sekä väsyttää itsensä, sillä verkko-ohjaus on hyvin intensiivistä ja kuluttavaa myös opettajalle.

Luottamuksen yhteydessä opiskelijat mainitsivat palautteen merkityksen. Palaute on myös se asia, joka oman kokemukseni mukaan nousee aina esille opiskelijoiden kanssa keskusteltaessa. Lähtökohtaisesti opiskelijat haluavat mahdollisimman paljon henkilökohtaista palautetta opettajalta – myös ryhmätehtävistä.

He ovat oikeassa. Heillä on oikeus haluta palautetta. Miten opiskelija muuten voisi kehittää omaa osaamistaan?

Jos verkkovälitteinen palaute annetaan jokaiselle erikseen kirjallisessa muodossa, on se uskomattoman työläs projekti. Aikaa menee myös henkilökohtaisiin videopuheluihin. Henkilökohtaisesta palautteesta tekee haastavaa se, että sen on oltava tasa-arvoista ja oikeudenmukaista. Ja sille on harvoin edes varattu aikaa opettajan työaikasuunnitelmassa.

Joudut siis opettajana kahlaamaan kaikkien opiskelijoiden kirjalliset verkkokeskustelut läpi lukuisia kertoja pyrkiessäsi tasapuolisuuteen. Kun pitää vielä tarkistaa Maijan tehtävät suhteessa kymmenen opiskelijaa sitten tarkistettuihin Matin tehtäviin. Olivatko he sittenkään samantasoisia pohdinnoissaan?

Suosittelenkin arviointiin ja palautteeseen selkeää matriisitaulukkoa, jossa on huomioitu kaikki tärkeimmät arviointikohteet. Taulukko kannattaa jakaa opiskelijoille tiedoksi ennen verkkokurssia, jotta he tietävät mitä arvioidaan. Itse palaute voidaan antaa rasti ruutuun -menetelmällä. Näistä asioista SINÄ suoriuduit hyvin, muissa on kehitettävää.

Opettajan läsnäolo ja inhimillinen, helposti lähestyttävä ote on erittäin tärkeää erityisestä etänä. Kovin motivoivaa ei ole jättää opiskelijoita yksin kasvottomien tehtävien pariin – etenkään silloin jos kyseessä on yksilötehtäviä, joissa edes vertaisryhmästä ei saa tukea.

blogikuvaE
Kuva: Heli Antila.