Opettajien digiloikalle on jaettu paljon kiitosta. Syystäkin. Haastavassa tilanteessa etäopetus on saatu toimimaan. Etäopetuksen kesto on muodostunut sen verran pitkäksi, että ennakkoluuloisimminkin digitaalisuuteen suhtautuvan opettajan on täytynyt ottaa vähintään digikukonaskel.

Mutta.

Missään en ole nähnyt pohdittavan peruskoulun oppilaiden digiloikkaa. Etäopetuskeskustelu on ollut opettajalähtöistä ja huolissaan on oltu opettajien jaksamisesta, työtuntien määrästä ja osaamisesta.

Ihan kuin oppilaat olisivat objekteja, joka oppivat automaattomasti, jos opettaja osaa.

Ihan kuin oppilaiden päivittäisten työtuntien määrä olisi täysin merkityksetön asia.

Ihan kuin oppilaat voisivat omaksua rajattoman määrän uusia sovelluksia substanssiosaamisen rinnalla.

Diginatiivien digiosaamista käsitellään tavallaan automaationa. Tietenkin he osaavat; mitä tahansa digimaailmassa.

Ja eivät muuten osaa.

Lapsille ja nuorille tuttuja sovelluksia ovat ne, mitä he itse vapaa-aikanaan käyttävät. Aika harvoin niitä samoja hyödynnetään koulussa. En ole kuullut kenenkään syntyvän esimerkiksi Office365-osaaminen muassaan. Opetellessaan uuden sovelluksen opettajan tulisi muistaa opettaa sen käyttö myös omille oppilailleen.

Diginatiiveille uusien sovellusten oppiminen saattaa olla meitä kalkkiksia helpompaa, mutta kyllä heidänkin täytyy ne opetella.

Nykyisessä poikkeustilanteessa opettajat ovat monessa mielessä vaikkapa yläkoululaisia paremmassa tilanteessa. Opettaja voi valita 1-3 käytettävää sovellusta. Oppilaalla sen sijaan saattaa olla kymmenen eri opettajaa, jotka kaikki käyttävät erilaisia sovelluksia.

Nopealla matematiikalla tämä tarkoittaisi oppilaalle jopa 10-30 uuden sovelluksen opettelua.

Onneksi koulukohtaisia yhteisiä ohjeistuksia ja sovelluksia on käytössä, joten todellisuus lienee useimmilla oppilailla onneksi tätä esimerkkiä armollisempi. Mutta töitä uusien välineiden hallinta on oppilaillekin teettänyt.

Väheksymättä millään tavoin opettajien digiloikkaa, toivon että arvostaisimme myös peruskoulun oppilaiden digiloikkaa.

Ei tämä heillekään ole helppoa ollut.

Pölyn laskeutuessa, tilanteen normalisoituessa ja lähiopetuksen jatkuessa toivon yksittäisistä etäpäivistä tulevan myös suomalaiseen peruskouluun, ainakin yläkouluun, uusi normaali. Näin hyödyllistä etätyöskentelyä voitaisiin opettaa ja opiskella rauhassa – asioihin ja työvälineisiin kunnolla perehtyen.

Vastuu omasta työskentelystä on oppilaillekin etänä suurempi. Itseohjautuvuutta ja työpäivien suunnittelua vaaditaan usealla alalla työelämässä – ja jo toisen asteen opetuksessa.

Voisi olla ihan hyödyllistä ottaa siihen tuntumaa jo yläkoulussa – normaalioloissakin.

blogikuvaI
Kuva: Heli Antila.