Takana on jo useita viikkoja etäkoulua. Opiskelijat odottavat paluuta lähiopetukseen ja varmasti myös useimmat opettajista kaipaavat jo tässä vaiheessa perinteistä luokkahuonetuntia. Monille vanhemmillekin oma rauhallinen päiväaika tulisi varmasti tarpeeseen. Mutta tilanne on poikkeuksellinen ja etänä mennään vielä toistaiseksi.
On ollut hienoa huomata etäopetuksen käytäntöjen parantuneen viikko viikolta. Keskustelupalstoilla on pyydetty apua kipukohtiin ja monet pitkään etäopetusta tehneet ovat jakaneet osaamistaan pyyteettömästi. Myös etäopetusaiheisten webinaarien määrä on lisääntynyt ja osallistujia on aiempaa enemmän.
Siirryttäessä luokkahuoneopetuksesta etäopetukseen yksi tärkeä muutos opettajan ajattelussa liittyy mielestäni opetuksen yksikköön. Etänä ei tulisi enää miettiä niinkään yksittäisiä oppitunteja, vaan viikkojen sisältöjä – kokonaisuuksia. Toki on opiskleijaystävällistä pilkkoa nämä kokonaisuudet pienempiin palasiin.
Miksikö?
Miettikääpä mitä ehtii tehdä 45 minuuttissa: hakea tietokoneen, virittää sen omalle työpöydälle, avata, ladata pyydetyt ohjelmistot ja katsoa tehtävät läpi sekä pohtia ja tulkita mitä niissä tulisi tehdä. Sitten on tunti mennyt, ehkä jo toinenkin – ja lukujärjestyksen mukaan pitäisi siirtyä kiireesti jo seuraavaan aiheeseen.
Ja ensimmäiset tehtävät ovat edelleen aloittamatta ja tekemättä.
Jos oppituntiin sisältyy vielä videovälitteinen opetustuokio, tehtävien tekoa ei edelleenkään ehdi aloittaa määrätyssä ajassa. Toisaalta aloittaminen vie huomattavasti enemmän aikaa, jos opetusta ei anneta lainkaan.
Tästä syystä suosittelenkin koko viikon aikatauluttamista yhdellä kertaa tyyliin: esimerkiksi lukujärjestyksen kolme tuntia: yksi opetussessio, jossa käydään läpi tärkeimmät asiat sekä itseopiskelua ja tehtäviä puolitoistatuntiselle mitoitettuna, sisältäen mahdollisiin lisäkysymyksiin ja mahdollisiin teknisiin haasteisiin sisältyvän ajan.
Lukujärjestys vain ohjenuorana
Etäkoulussa lukujärjestys on vain ohjeellinen. Joka tunti ei voi olla etäkontaktia. Opiskelijan ei myöskään tarvitse tehdä kaikkea klo 9-15 välisenä aikana – eikä aina oikeassa järjestyksessä. Etälukkarin täytyy sisältää liikkumavaraa.
Opiskelijalle voi olla terapeuttista hoitaa esimerkiksi koko vaikein aihealue pois käsistä ensimmäisenä.
Opettajien kannattaa kuitenkin muistaa määritellä oma työaikansa esimerkiksi klo 9-15 välille. Vaikka opiskelijat palauttavat tehtäviä 24/7, ei niitä tarvitse kommentoida heti. Opettajan työajan on oltava myös opiskelijoiden tiedossa.
Erittäin haasteellista etäkoulu on toiminnanohjauksen häiriöistä, hahmottamis- tai keskittymisongelmista kärsiville opiskelijoille. Kun jo asiaan orientoitumiseen saattaa hujahtaa yli oppitunnin mittainen aika, on opiskelijalle melko turhauttavaa jo seuraavan tunnin sessioiden alkaminen.
Milloin on aikaa tehtäville, joita ei ehditty edes aloittaa?
Myös tästä syystä liikkumavara lukkarissa on tärkeää – sen lisäksi, että myös opettajaan on saatava tarvittaessa kontakti. Ainakin teoriassa opettajan ja tukea tarvitsevan opiskelijan on mahdollistaa työstää tehtäviä yhdessä videovälitteisesti.
Toinen kysymys on sitten se, onko opettajilla käytännössä aikaa tämäntyyppiseen yksityisopetukseen.
Opiskelijanäkökulmasta asiaa tarkastellessa tulisi opettajien tehdä keskenään yhteistä suunnittelutyötä. Esimerkiksi niin, että jokainen ei pidä omaa videotuntiaan samalle ryhmälle juuri samana päivänä.
Käytännössä sekin voi olla haasteellista.
Jokainen etätyöläinen tietää omasta kokemuksestaan, että monen tunnin videosessio on aikuisellekin uskomaton raskas paikka.
Kokeilemalla löydetään kuitenkin parhaat käytännöt. Opettajakin saa kokeilla ja erehtyä. Jos hän ei kokeile eikä erehdy, ei kehittymistäkään voi tapahtua.
Ajatuksia viestinnästä - ja vähän muustakin 